Sekoitellessaan autotallissaan punamultaa Perämetsien mies kuuli rakennuksen lämpöeristetyltä välikatolta rapinaa ja tuttua säksätystä.

Oravia, hän mietti mielessään. – Runsaat kuusi vuosikymmentä sitten hänellä oli yhtenä kesänä elättioravia kotonaan. Niitä oli enimmillään lähes kymmenen. Pesistään otettaessa ne olivat pieniä ja avuttomia, aluksi tuttipullolla ruokittavia, asettaen kasvattiemoksi ryhtyneelle pikkupojalle monia haasteita. Pian ne kuitenkin kasvoivat ja rupesivat syömään leivänmuruja, maapähkinöitä ja muuta kotoa löytyvää sopivaa ruokaa.