Marraskuinen päivä valkenee Välimerellä. Keltavatsainen virtavästäräkki lentelee uima-altaiden ja tiilikattojen täplittämän kaupungin, ehkä Fuengirolan, ehkä Kairon, yllä etsien hyönteisiä, sen pääruokaa. Se talvehtii samoilla alueilla, missä moni koillismaalainen turisti karistaa pohjolan pimeyttä pois mielestään.
Toista oli huhtikuussa. Silloin virtavästäräkki liihotteli Koillismaan yllä sopivaa pesäpaikkaa etsien. Oulangan kansallispuistosta sellainen löytyi kivikosta, läheltä virtaavaa vettä.
Virtavästäräkki on yksi Koillismaalla yleistyneistä lintulajeista. Moni lintulaji yleistyy täällä, mutta moni myös katoaa näkyvistä jopa täysin.
Koillismaan linnusto muuttuu.
Karistetaanpa mekin syystalvinen kylmyys harteiltamme.
Kesäkuisena aamuna Jarmo Martiskainen, Kuusamon Lintukerhon puheenjohtaja ja aktiivinen lintuharrastaja, saapuu Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalle. Mukana on kaksi tuttavaa. Auto on lastattu kiikareilla, kylmälaukullisella eväitä ja innokkaalla lintubongausmielellä. Martiskaisen kolmen hengen joukkue osallistuu 24 tuntia kestävään Kuusamon Lintumaraton -tapahtumaan, jossa joukkueet kilpailevat toisiaan vastaan lintulajeja tunnistamalla. Bongausalue on laaja, koko Kuusamon kattava.
Martiskaisen joukkue aloittaa vuorokautisen kierroksensa hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksää. Ensimmäisinä kohteina ovat Jäkälämutka ja Juhtivaara. Alueet ovat suosittuja päiväpetolintujen bongauspaikkoja.
Neljän tunnin kävelyn jälkeen joukkueella on kasassa jo melkein viisikymmentä lintuhavaintoa Oulangan varrelta. Palokärki on listattu, samoin joukko eri käpylintuja. Pikkusieppoa ei näy ja se hieman harmittaa.
Kiutakönkäällä vastaan tulee lintubongarikollega, joka ottaa puheeksi virtavästäräkin.
– Katselkaa sinne niin pitkälle kuin näkyy, ne ovat lähteneet jo pesästä, bongari vinkkaa. Lintubongaus on herrasmieslaji, jossa kaveria sopii auttaa.
Kiutakönkään kosken alla se tapahtuu: virtavästäräkki lentelee kosken kuohujen päällä, ja vielä toinenkin!
– Poikaset olivat kivikkosaaressa ja emot veivät satunnaisesti niille ruokaa, Jarmo Martiskainen kertoo innostuneesti kesäisestä bongauksestaan istuessaan ruokapöytänsä ääressä marraskuisena iltapäivänä.
– Meillä kävi hyvä tuuri, että saimme ne vielä näkösälle pesän ulkopuolelta.
Aivan täysi yllätys kohtaaminen ei kuitenkaan ollut. Linnun tiedetään pesivän juuri Kiutakönkään alueella.
– Vuonna 1972 on löydetty ensimmäinen havainto Kuusamosta ja muistaakseni se on ollut pesivä lintu.
– Vuodesta 2000 lähtien sitä on tavattu Kuusamosta pesivänä vuosittain, Martiskainen kertoo esitellessään Suomen Lintuatlaksen pesintähavaintokarttaa, jossa näkyy vaalealla karttapohjalla sinisiä pisteitä, varmoja lajin pesintöjä.
Virtavästäräkin osalta pesintähavaintoja on koko Suomessa tehty yhteensä 31 vuosien 2006-2010 välisenä aikana. Kuusamon kohdalla kartassa on pienoinen rypäs, täällä lintu on pesinyt varmuudella neljä kertaa.
– Neljänä vuonna kun on laskettu, niin jokaisena vuonna on ollut ainakin yksi virtavästäräkkipesintä.
Pesät eivät ole aina samassa paikassa, mutta kuitenkin samoilla alueilla. Oulanka ja Ruka ovat mitä ilmeisemmin virtavästäräkin suosikkipaikkoja. Aivan kuten ihmistenkin.
Pesäpaikan suhteen virtavästäräkki ei ole ronkeli, ei nimeksikään. Se aloittaa pesintäpuuhat usein mahdollisimman pian saavuttuaan kesäpaikalleen.
Västäräkit ovat yleisesti melko pelottomia lintuja ja tekevät pesänsä kekseliäästi milloin minnekin. Heinästä koottuja virtavästäräkin pesiä on tavattu Martiskaisen mukaan auton moottoritilasta, Karhunkierroksen Porontimajoen laavun räystäältä, saunan rakenteista ja kymmenen metriä ihmisten käyttämästä polusta Oulangalla. Yksikin pesä oli muotoiltu siististi Rukan hiihtohissin konehuoneeseen.
– Sehän oli suojaisa paikka eikä siellä kesällä mikään koneisto liikkunut.
Muita Koillismaalla yleistyneitä lintulajeja ovat suurikokoiset lintulajit, kuten haikara, joutsen ja kurki. Petolinnuista merikotka ja muuttohaukka ovat nekin yleistyneet.
– Monet suurikokoiset lajit ovat yleisesti ottaen runsastuneet Suomessa ja Euroopassa, akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo.
Lehikoisen mukaan metsästyspaine niin Suomessa kuin Euroopassa suuria lintuja kohtaan on vähentynyt ja se on vaikuttanut kantoihin positiivisesti.
Monet linnut ovat hyötyneet ihmisen tekemistä suojelutoimista merkittävästi. Ympäristömyrkkyjen vähentyminen on vaikuttanut suotuisasti petolintuihin. Emojen kehossa olevat myrkyt tekivät munista hauraita. Niistä moni rikkoutui hautoessa.
– Tämä aiheutti todella dramaattiset populaation taantumiset etenkin 50-60 -luvuilla.
Muista menestyjistä esimerkiksi pikkuvarpunen on hyötynyt ihmisen tarjoamasta talviruokinnasta.
– Kun ravintoa on riittävästi, niin ne onnistuvat talvehtimaan kylmissä olosuhteissakin.
Harvinaistuneita lajeja kysyttäessä sekä Martiskaisen että Lehikoisen listat ovat pitkät. Niiltä löytyvät muiden muassa suokukko, vesipääsky, sinirinta, pelto- ja pohjansirkku ja kiuru. Myös ennen kuusamolaisille kovin tuttua selkälokkia ei täällä enää juuri nähdä.
– Selkälokki on katoava laji. Harmaalokki sen sijaan on yleistynyt ja vienyt siltä tilaa, Martiskainen toteaa.
– Vesipääsky on selkeästi katomassa, ellei ole jo kadonnut, Aleksi Lehikoinen kertoo.
Yleisesti katsoen Suomen linnuston tila ei ole hyvä, sillä joka kolmas täällä pesivä lintulaji on uhanalainen, toteaa Birdlife Suomi -järjestö.
Kuusamolainen lintuharrastaja Jukka Makkonen on tehnyt samankaltaisia havaintoja linnuston muuttumisesta. Hän on tarkkaillut lintuja kiikareiden läpi Kuusamossa yli 20 vuotta.
– Suokukko on sellainen, että muuttoaikana se porukka pölähtää tästä, mutta sitten niitä ei oikein tahdo löytää, Makkonen kertoo.
Makkosen mukaan yleisempien lajien, kuten pääskyjen ja järvipeippojen, vähentymistä ei huomaa ennen kuin katsoo laajemmin havaintoja.
Yleistyneistä suurikokoisista lajeista Makkosella on kokemusta juuri merikotkan osalta.
– Minun historiassani tapahtui sen ensimmäinen pesintä Kuusamossa. Katsoimme jonkun vaaran päältä sen pesää ja totesimme, ettei häiritä sitä.
Tämä vuosi oli Metsähallituksen Luontopalvelujen tekemässä pesintäselvityksessä erityisen hyvä juuri muuttohaukalle. Maakotkalla tulos oli erittäin heikko johtuen talven ja kevään huonosta ravintotilanteesta. Merikotkan pesintätulos oli keskinkertainen.
Mikä sitten saa lajit harvenemaan?– Kun laji taantuu, ei ole olemassa vain yhtä yksittäistä syytä, vaan monet paineet ajavat siihen, akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen kertoo.
Ilmastonmuutos on yksi suuri tekijä linnuston muuttumiseen niin Suomessa kuin maailmalla. Ilmasto-olosuhteiden muuttuessa pohjoiset lajit siirtyvät yhtä pohjoisemmaksi.
– Samalla kun eteläiset lajit siirtyvät pohjoiseen, pohjoiset lajit harvinaistuvat, sillä Jäämeri tulee nopeasti vastaan.
Lehikoisen mukaan ilmastonmuutos näkyy selvästi erityisesti Koillismaalla harventuneissa riekoissa. Ne erottuvat jo valkoiseen talviväritykseensä vaihtaneina selvästi lumettomassa luonnossa.
– Väriä vaihtavalla lajilla ei ole tällä hetkellä helppoa. Riski joutua pedon suuhun on suurempi.
Uusia lintulajeja on todennäköisesti luvassa Koillismaalle, sillä ilmastonmuutos ei näytä pysähtymisen merkkejä.
Lintujen syömät hyönteiset katoavat, kun peltoja käsitellään voimakkailla kemikaaleilla. Kun ruokaa häviää, eivät linnutkaan viihdy alueella. Näistä esimerkkeinä ovat räystäs- ja haarapääskyjen kantojen voimakkaat laskut.
Lehikoisen mukaan suokukko on hyvä esimerkki harventuneesta lajista, sillä ihmisen toiminnan myötä ojitetut ja kuivatetut suot ovat kaventaneet sille suotuisaa elinympäristöä rajusti.
Vanhojen metsien väheneminen ja metsätalous muuttavat lintulajien ympäristöä vahvasti.
Peltosirkkua taas metsästetään laittomasti ravinnoksi Ranskassa.
Kuusamon linnuston muutos on nähty konkreettisesti Kuusamon Lintumaratonin 34-vuotisen taipaleen aikana. Kisan peruslajilistalla on tällä hetkellä 110 lajia, jotka käytännössä löytyvät Kuusamosta joka vuosi. Listaa on muutettu vuosien aikana linnuston voimakkaan muutoksen takia.
Tänä vuonna vaikeimmin havaittavien listalle joutuivat entiset peruslajit heinätavi, riekko, jänkäkurppa, merilokki ja vesipääsky.
Uusiksi peruslajeiksi nousivat kaakkuri, tiltaltti, naakka, pikkuvarpunen – ja virtavästäräkki.
– Virtavästäräkki pääsi peruslajien joukkoon ja se syrjäytti vesipääskyn, Jarmo Martiskainen kertoo.
Yksi lähtee, toinen tulee.
