Kolumni

Ko­lum­ni: Vain täysi tonttu se­koit­taa puheen säästä ja il­mas­ton­muu­tok­ses­ta

No niin, mikä ilmastonmuutos. Nythän on kylmä ja lunta sataa. Eipä ole ilmasto lämmennyt, öyhöttivät ilmastopopulistit ja -denialistit, kun kesäkuun aluksi järvet olivat Koillismaalla jäässä ja lunta tuli taivaan täydeltä.

Nämä ovat juuri niitä sään ääri-ilmiöitä, jotka todistavat ilmastonmuutoksen olemassaolon, vastasivat asiaan ehkä hieman perehtyneet.

Molemmat olivat todennäköisesti yhtä väärässä. Yksittäisestä kulloisestakin säätilanteesta tai vuodenkaan säästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta suuntaan tai toiseen. Sää ja ilmasto ovat yksinkertaisesti toisistaan erillisiä asioita.

Esimerkiksi Oulangan vesistötutkija, tiedemies Riku Paavola varoo hyvin tarkkaan sanomisiaan puhuttaessa ilmastonmuutoksesta, vaikka hänellä on aiheesta tilastoitua faktaa.

Vesistöissä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erittäin hyvin myös meillä Koillismaalla.

Oulankajoessa on jääpeite nykyään puolitoista kuukautta lyhemmän aikaa kuin vielä 1970-luvulla. Siis keskimäärin.

Jääpeitteen kestossa on tietenkin vuosittaista vaihtelua, mutta kun käytössä on tietoa pitkältä ajalta, käyrä meneekin tasaisemmin alas.

Ilmastonmuutoksesta on tietenkin tullut myös mainoskikka, jolla ihmisille myydään kaikenlaisia humpuukituotteita. Sähköautojen ja härveleiden avulla maapallo mukamas pelastuu, vaikka niidenkin valmistaminen vie energiaa siinä missä kaiken muun.

Nykyisessä vihreässä ajattelussa nikottelen sille, että ilmastonmuutoksen uskotaan ratkeavan markkinatalouden keinoin. Jos näin olisi käyvä, tuloksia näkyisi jo. Sen sijaan mennään koko ajan huonompaan suuntaan.

Pessimistisesti ikävä kyllä näen edessä vain tulvia ja kuivuutta, myrskyjä ja kuolemaa. Ellei tapahdu totaalista muutosta, johon en usko.

Me länsimaalaisetkin saamme jo osamme ilmastonmuutoksen kärsimyksestä uusien sotien, ilmastopakolaisuuden ja terrorismin myötä.

Harvassa on sellainen todellinen ympäristöpuhe, joka vaatisi radikaaleja tekoja. Ei kukaan enää vaadi elintason kahleiden murskaamista.

Reino Rinne kirjoitti jo 1970-luvulla mistä ympäristötuhossa on kyse. Runo Puolet pois on mainio:

Jos malttaisimme mielemme ja tyytyisimme hieman vähempään, hiljentäisimme vähän vauhtia ja silmäilisimme ympärillemme, jos tekisimme parannuksen säilyisi maapallo elinkelpoisena parin seuraavan sukupolven ajan. Jos oikein todella järkiintyisimme maa saattaisi selviytyä ja säilyä elinkelpoisena iäisyyteen. Mutta meiltä vaadittaisiin paljon...