Kolumni

Ko­lum­ni: Yh­teis­met­sän hakkuut Ou­lan­gan pals­tal­la kuo­hut­ta­vat so­saa­lis­ta mediaa ja kansa vaatii avo­hak­kui­den lo­pet­ta­mis­ta – tästä il­miös­sä on kyse: "Näytöt ovat mu­ser­ta­via"

-

Kuusamon yhteismetsän Oulangan palstan (kansallispuiston pohjoispuolella) avohakkuut kuohuttavat sosiaalista mediaa. Kuusamo ei ole kohussa yksin. Toukokuussa luontojärjestöjen edustajat käynnistivät aiheesta koko maata koskevan kansalaisaloitteen. Avohakkuut tulisi lopettaa metsähallituksen alueilla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin.

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. Noin 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita.

Avohakkuut ovat osa saksalaista lohkometsätalouden oppia. Se perustuu kestävän metsätalouden isän Hans Carl von Carlowitzin ohjeeseen vuodelta 1713: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Ohje ei toteutunut Saksan varhaisissa poimintahakkuissa. Metsätiede ei osannut laskea monikerroksisen metsän puunkasvua. Kun poimintahakkuille ei kyetty määrittämään ylärajaa, hakkuut jatkuivat holtittomina. Saksa ajautui Euroopan metsähistorian synkeimpään metsien hävitykseen.

Saksa päätti 1800-luvulla siirtyä lohkometsätalouteen. Sille metsätiede osasi ennustelaskennan.

Hävitettyjä metsäalueita viljeltiin lohkoittain. Ne istutettiin kuuselle. Vuosien saatossa kunkin lohkon metsää harvennettiin, mutta merkittävin toimi oli lohkon avohakkuu noin 70 vuoden iässä. Sen jälkeen lohko viljeltiin uudelleen.

Kuusen lohkoviljelyssä kestävän metsätalouden ohje toteutui. Saksan puun kasvu ylitti vuotuiset hakkuut. Maa nousi metsien hävityksen tilasta Euroopan unionin johtavaksi metsämaaksi. FAO tilastoi 2015 Saksan metsien kasvavan puun määräksi 3663 miljoonaa kuutiota.

Meillä tapahtui sama kehitys. Meidätkin luokiteltiin 1800-luvulla metsien hävityksen maaksi. Nousimme silti lohkometsätaloudella viimeisen sadan vuoden aikana Euroopan neljänneksi metsämahdiksi (Saksan, Ruotsin ja Ranskan jälkeen). Vuonna 2015 meillä oli kasvavaa puustoa 2320 miljoonaa kuutiota.

Puun kasvultaan lohkometsätalouden satavuotiset näytöt ovat musertavia. Onko talousmetsien jatkuvalla kasvatuksella enää mahdollisuuksia?

Metsätiede kehittyi 1900-luvun loppupuolella tietokoneiden myötä. Pystymme nyt ohjeistamaan jatkuvan kasvatuksen vuosihakkuut niin, että ne eivät ylitä metsän vuosikasvua.

Professori Timo Pukkala on osoittanut, että optimaalisesti hakaten jatkuvan kasvatuksen metsässä yltää vähintään samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin lohkometsätaloudessa. Kasvuopillisesti jatkuva kasvatus ja lohkometsätalous ovat tänään tasavertaisia.

Talousopillisesti, euroina laskien tasavertaisuutta ei ole. Perussyy tämän päivän avohakkuisiin on, että ne ovat taloudellisin tapa metsänkasvattajalle myydä puuta ja teollisuudelle hankkia puuta.

Nykyiset metsäkoneet on kehitetty lohkometsätalouteen ja erityisesti paljon kerralla puuta antaviin avohakkuisiin. Kun näillä koneilla siirtyy jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin, puun kasvattajaa uhkaa puun myyntihinnan pudotus. Se on arviolta 20 prosentin tasoa.

Talousmetsien avohakkuista luopuminen on rahallisesti sitä luokkaa, että yhteiskunnan on tultava vastaan. Metsähallituksen osalta ratkaisu on yksinkertainen. Eduskunta voi pudottaa tarvittavalla euromäärällä metsähallitukselle vuosittain asettamaa tulostavoitetta.

Yksityismetsien, ja esimerkiksi Kuusamon yhteismetsän osalta ongelma on monimutkaisempi. Miten tukea niiden pitkän ajan talousmuutosta? Se vaatii metsien verotuksen ja tukiaisten uudelleen myllytyksen.