Yrittäjälinja: Lu­kio­lais­ten mi­niy­ri­tyk­set ki­saa­vat tänään Oulussa

Kesätyöt: Nuoria pal­ka­taan metsää is­tut­ta­maan

Toimittajalta: Nuoriso ei olekaan pilalla

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan kesän ajalle - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lu­ki­jal­ta: Kan­nat­taa­ko seiniin ra­kas­tua?

Kirjoittajan mukaan olisi hyvä myöntää, että Porkkatörmän lastensairaalan kohdalla on tehty kardinaalimunaus.
Kirjoittajan mukaan olisi hyvä myöntää, että Porkkatörmän lastensairaalan kohdalla on tehty kardinaalimunaus.
Kuva: Mikko Halvari

Näin otsikoi KS numerossaan 168 / 2020 kansikuvan kulttuuritoimenjohtaja Ulla Ingalsuo-Laaksosesta ja Porkkatörmän rakennuksesta. Toivottavasti tämä ei ollut arvoisan johtajan suora lausahdus.

Minä nimittäin ymmärtäisin oikein hyvin, jos ne lausuisi joku talonmies tai kirvesmies. Mutta sitä minä en ymmärtäisi ensinkään, jos sen sanoisi Kuusamon kaupungin kulttuurijohtaja. Siitä minä tulisin kauhean huolestuneeksi. Moisia sanoja on vaikea uskoa nykyisen kulttuuritoimenjohtajan sanoiksi, kun ottaa huomioon, että hän on itse ollut kiinnostunut vanhoista rakennuksista.

Hän asettui miehineen asumaan Tyynelään, ikivanhan hirsitaloon Tuskin he pelkkiin seiniin rakastuivat? . Hän kutsui meidät vanhat Tyynelän asukkaat, Anna Marttisen ja minut, heidän kotiinsa kertomaan tuosta talosta ja sen menneisyydestä. Samaten, kun Laaksoset ostivat vanhan myllyn nykyisen Rauhanyhdistyksen naapurista, minut kutsuttiin kertomaan sen alueen historiasta. Ei silloinkaan ollut kysymys pelkistä seinistä.

Miksi hän nyt ei Porkkatörmän vanhaa rakennusta katsellessaan näkisi muutakin kuin vanhat rapistumassa olevat seinät? Sekin paikka on henkinyt aikanaan vilkasta ja toimeliasta elämää.

Kulttuurijohtaja kyselee, eikö kannattaisi suunnata katseet tulevaan eikä juuttua menneeseen? Tulevaisuuteen ei ponnisteta tyhjästä, vaan se rakennetaan entisen päälle. Sellainen yhteisö, joka ei arvosta eikä kunnioita historiaansa on kuin muistinsa menettänyt mies, joka ei tiedä, mistä hän tulee ja minne on menossa.

Kun Vanhaa Kuusamoa esittävät näyttelyt viedään moderniin ympäristöön, niin minusta siinä on selvä tyylirikko. Siinä on jotakin samaa kuin jos liikekeskus rakennettaisiin vanhan heinäladon ja navetan viereen. Minä kun aivan kuvittelin, että nykyinen kulttuuritoimenjohtaja tämän ymmärtää.

Kaupunginjohtaja Manninen arveli, että jos Porkkatörmän rakennukselle jotakin voitaisiin tehdä, niin se olisi jo tehty. Tuo on hyvin helppo tapa selvitä inhottavasta ongelmasta. Se on puhdas otaksuma, joka ei perustu tietoon.

Onko rakennuksen toimintamahdollisuudet todellakin aukottomasti selvitetty? Ovatko asiantuntijat selvittäneet, mihin ja miten rakennusta todellakin voitaisiin hyödyntää? Minä en ainakaan sellaisesta ole kuullut.

Jollei mitään selvitystyötä ole tehty, niin pelkästään tumput suorina seisten, ei mikään selviä. Kyllä johtavilta virkamiehiltä on lupa odottaa perusteltuja lausumia, eikä pelkästään ”mutu-arveluja”.

inulle on tästä asiasta jäänyt sellainen kuva, että kaupungin johto on menetellyt niin kuin vanha kunnon byrokraatti, joka arveli, että kun en tee asialle mitään, niin enpä tee virhettäkään, aika asian hoitaa.

Aika on nyt asian hoitanut, rakennus on rappeutunut, ja byrokraatit levittelevät käsiään ja kauhistelevat korjauskustannuksia. Kun joku uskaltaisi edes reilusti myöntää, että nyt on tapahtunut kardinaalimunaus ja sillä selvä.

Katsotaan, voidaanko asialle enää mitään tehdä. Sellaisen minä ymmärtäisin, mutta en mitään höpötyksiä vanhan jättämisestä ja tulevaisuuteen kurkottamisesta.

Seppo Ervasti