Mielenkiintoista tekstiä Tommi Kinnunen. Fiktio kuulostaa melkein faktalta.
Samoja aikoja muistellen mieleeni kelautuu tapaus Etelä-Lapin maatilan emännästä, joka hyppäsi onnen huumassa vihollisen vankkureiden kyytiin. Hän teki pitkän reissun seilaten Norjan rannikkoa seuraten Saksan maalle ja sieltä edelleen Hankoon.
Syvä katumuksen tunne, palava koti-ikävä sekä mielikuvissa turvalliset kotitantereet ja pellon pientareet siivittivät syvän kaipuun ja halun päästä kotimaisemiin.
Välikäsien avulla saatiin yhteys uudelleen rakkaaksi tulleeseen aviomieheen kotiinpaluun mahdollisuudesta. Aitovieriltä katsoen näytti entiset kotiolosuhteet maanpäälliseltä paratiisilta.
Pihalla käyskentelevä hylätty aviomies tovin pohdittuaan teki ratkaisun, joka koitui myöhemmässä elämässä molemmille onneksi. Vaimo pääsi kiitollisena jälleen touhuamaan arkiaskareissaan.
Isännän armollisuus hakee vertaistaan. Joskus katumus palkitaan.