Suurpetokeskus: Avi antaa lau­sun­ton­sa Kuu­sa­mon Suur­pe­to­kes­kuk­ses­ta maa­nan­tai­na

Tero Karjalaisen kolumni: Vain tie­tys­tä kul­mas­ta nähty kaa­to­paik­ka kuuluu Ou­lun­tien näh­tä­vyyk­siin

Luitko jo: Lii­to-ora­vaa varten Tai­val­kos­kel­la pys­ty­tet­tiin ai­tauk­sia, joihin kasvaa haapoja

Mainos: Paikallista tietoa ja ymmärrystä – tutustu Koillissanomiin 1 kk 1 €

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lu­ki­jal­ta: Mikä meillä oikein maksaa – maa­ta­lous­ko te­ho­ton­ta?

Ennen vanhaan oli maaorjia ja alustalaisia. Tänä päivänä voidaan puhua vero-orjista, jotka tekevät suurimman osan vuotta ilmaista työtä valtiovallan piikkiin.

Eduskuntavaalien alla puolueet laidasta laitaan kokoomuksesta vasemmistoliittoon haluavat korottaa veroja, jotta jaettavaa olisi entiseen malliin kaikenlaiseen kivaan. Tähän kivaan voidaan lukea kaiken maailman puunhalaajat ja muut yhteiskunnan tuella elävät. Jostakin verorahat on kaivettava, jos ei sitten haluta ottaa jatkuvasti uutta valtionvelkaa.

Perheiden asema on kurjistunut verotuksen myötä, jolloin heidän ostovoimansa on heikentynyt. Ostovoima korreloi suoraan taloudellisen hyvinvoinnin kanssa. Tämä lienee Trumpillakin mielessä hänen jakaessaan valtion kassasta ilmaista rahaa kansalaisilleen. Toiveena on, että rahat suunnattaisiin kulutukseen, mikä vireyttäisi Yhdysvaltojen taloutta. Samaa keinoa on harkittu EU:ssa. Kyseessä on ns. helikopteri raha.

Jos veropohjaa ei voida laajentaa eikä verotusta kiristää, on puututtava menopuoleen. Suomen julkinen talous on pöhöttynyt ja nielee verorahoja hyvin tehottomasti. Se, mikä on tarpeen, on tietysti poliittinen kysymys, mutta hädän tullen erilaisten organisaatioiden onttous ja kyvyttömyys paljastuu. Näistä mainittakoon vaikka Huoltovarmuuskeskus ja THL. Huoltovarmuudella pitäisi turvata yhteiskunnan toiminta häiriötilanteessa. Aikoinaan huoltovarmuuden tärkein tavoite oli leivän saanti katovuosina. Nykyisin tehtävät ovat moninaiset.

Yksityissektorilla, kuten kaupassa, pöhöttyneisyydestä ja päällekkäisistä organisaatiorakenteista oli pakko päästä eroon jo parikymmentä vuotta sitten. Tässä onnistuttiin myös Kuusamossa. Koillismaan Osuuskauppa pelastui konkurssilta ja Oulun Arinaan kytkemiseltä viime tipassa. Tosin Arina kärkkyy edelleenkin Koillismaan Osuuskauppaa. Koillismaan Osuuskauppa on porskuttanut fuusioiden jälkeen itsenäisenä yksikkönä vuodesta 1985 alkaen.

Maatalous ja elintarvikekauppa

Vähittäiskauppaa on viime aikoina syytetty ahneudesta ja maanviljelijöiden riistämisestä. Tämä perustuu siihen ajatukseen, mikä osuus kuluttajan maksamasta hinnasta jää kaupalle. Yleinen uskomushan on, että kauppa rohmuaa suuren osan elintarvikkeiden arvonmuodostuksesta. Halpuuttaminen oli monen mielestä kaupan viimeinen synti.

Keskon pääjohtaja toi esille toinen näkökulman eli Suomen valtion ahneuden arvonmuodostuksessa. Helanderin mukaan veroluonteisten maksujen osuus ruuan hinnasta on noin 40 %:ia. Tosin pelkän arvonlisäveron osuus on vain 14 %:ia, sillä elintarvikkeet, rehu, ravintola- ja ateriapalvelut kuuluvat alempaan verokategoriaan. Yleinen arvonlisäverokanta on meillä 24 %. Alimpaan luokkaan kuuluvat henkilökuljetus, majoituspalvelut, liikuntapalvelut, teatteri, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten jne. (10 %).

EU:ssa veroluonteisten maksujen osuus ruoan hinnassa on noin 20 prosenttia, kun Suomessa osuus on kaksinkertainen (40 %).

Esimerkiksi ruoan arvonlisäveroprosentti (14 %) on Suomessa lähes kolminkertainen EU15-maiden keskiarvoon (5,0 %) verrattuna.

Helander toteaakin, että tarkasteltaessa ruoan verottomia hintoja, Suomessa hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset, ja olemme selvästi alle EU-keskiarvon. Suomen maataloutta ei voida syyttää näin ollen tehottomuudesta, vaan valtiovallan veroahneudesta. Tällä hetkellä hyvin monen maatalousyrittäjän tuotanto on tappiollista ja konkurssit kolkuttavat jo aitan ovella tuottavuudesta huolimatta.

Muita esimerkkejä valtiovallan veroahneudesta ovat alkoholi, polttoaineet ja tupakka.

Alkoholia verotetaan rankasti. Tätä perustellaan terveysdogmilla. Koskenkorvapullon hinnasta 84 prosenttia on veroa. Puolen litran pullon nettohinta on noin 2,31 euroa, mutta Alkossa se maksaa 15,21 euroa.

Polttoaineet on myös hyvin verotettu tuoteryhmä. Bensiinin veroton hinta on noin 30 % ja verojen osuus noin 70 % (arvonlisävero ja valmisteverot). Dieselissä valtion verojen osuus on hieman alhaisempi. Polttoaineveroilla pitäisi pitää yllä Suomen tieverkostoa, mutta kerätyt verovarat kanavoituvat aivan muihin tarpeisiin. Suomen tiestö rappeutuu koko ajan ja korjausvelka kasvaa.

Yksityisen kansalaisen tuloista vuositasolla verojen maksuun menee alkusyksyyn saakka riippuen laskutavasta. Loppuvuodesta saavat työssäkäyvät nauttia työn verottomasta osuudesta. Kokonaisveroprosentti on ällistyttävän korkea, sillä jos laskemme ensin tuloista maksettavat verot ja jäännöksellä pitää hankkia hyödykkeitä veroineen kuten ruokaa, vaatteita yms., kutistuu puhdas kansalaiselle jäävä tulo varsin pieneksi, koska veroa menee veron päälle. Tähän jos lasketaan mukaan vielä muut pakolliset maksut kuten sähkövero, hulemaksut ja kiinteistövero, lopputulema on synkkä. Joku on sanonut, että kyseessä on ammatinvalintakysymys: haluaako tehdä töitä vai nauttia yhteiskunnan suomasta huolenpidosta.

Tulot = verot = menot

On turha kuvitella, että kulutusverojen supistaminen jossakin tuoteryhmässä kuten esim. sähköautoissa, koituisi kuluttajan lopulliseksi hyödyksi. Valtiovallan on saatava verotulonsa aina jostakin. Verotuloilla tulee kattaa julkiset menot. Jos polttoainevero poistettaisiin kokonaan, vastaava veromäärä on saatava kerättyä jostakin muualta. Verotus on lähes aina poliittinen päätös, eli mitä verotetaan ja keneltä verotetaan. Osa veroista on samansuuruisia tuloluokasta riippumatta. Köyhä maksaa autosta ja ruuasta saman veroprosentin.

Kansalaisten olisi syytä paneutua valtiovallan vero-orjuuttamisen yksityiskohtiin hieman syvällisemmin. Keskon Helanderin tuomat veroluvut olivat järkyttäviä. Valtiovallan on helppo verottaa kovimman päälle niitä tuoteryhmiä, jotka ovat kansalaisille välttämättömyyksiä kuten elintarvikkeet ja polttoaineet harvaan asutussa Suomessa.

Perusongelma on kuitenkin Suomen julkisen sektori pöhöttyneisyys ja tehottomuus, sillä julkisen sektorin haukku bruttokansantuotteesta on huomattava. Onko se 60 % vai 20 %, riippuu laskentatavasta. Kansainvälinen vertailu antaa kuitenkin osviittaa julkisen sektorin koosta eri maissa. OECD:n Government at Glance -julkaisun mukaan vertailuvuoden 2015 kohdalla Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot suhteessa Bkt:hen olivat suurimmat (57,1 %). Vertailukohtina mainittakoon Tanska (54,8 %), Ruotsi (49,6 %), Saksa (43,9 %) ja Yhdysvallat (37,6 %) (lähde: Suomi 2025 -asiakirjat).

Summa summarum. Meillä verotus on ankaraa ja jonnekin verokertymät häviävät, jos Suomen valtio on velkaantunut myös hyvinä aikoina. Tosin Suomen velka-aste on vielä vähäinen verrattuna Välimeren maihin ja Yhdysvaltoihin. Koronan vuoksi velkamäärät kasvavat entisestään. Ratkaisuksi on esitetty ns. ikuisia lainoja, joista ei maksettaisi kuin korot, jos niitäkään. Perpetuaali eli ikuinen laina on laina, jota ei lyhennetä ja jolla ei ole eräpäivää, mutta jonka korot maksetaan säännöllisesti.

Jorma Kananen
Tauno RiekkiMetsänomistajat Baabelin mäeltä