
Ottamatta kantaa puretaanko tämä paljon keskustelua herättänyt Porkkatörmällä sijaitseva vanha rakennus, vai ei.
Siitä käyty keskustelu on herättänyt henkilökohtaisia muistikuvia. Siinä vaiheessa kun se oli aluesairaala, olin siellä usean viikon saamassa hoitoa silmätulehduksen takia.
Tapahtuma ajoittuu -40 luvun loppupuolelle, kun olin kansakoulun kolmannella lukuvuodella, hieman alle kymmenvuotias nuorukainen.
Sen muistan että aluksi minut sijoitettiin miesten osastolle, kun lasten osastolle ei sopinut. Siellä sattui olemaan potilaana yksi mies jonka tunsin. Samalta kylältä oleva saarnamiehenä oleva henkilö. Hänellä oli jalka "vedossa" ja pysyi tiukasti sängyssä.
En muista mitä hän puhui, mutta oli kuitenkin jatkuvasti äänessä. Ystävällisesti hän neuvoi minulle kulkureitin wc tiloihin, kun sen sijainti oli päässyt unohtumaan.
Aikaa myöten pääsin lasten osastolle, jossa oli myös yksi äiti, joka oli ilman lasta, vaikka oli vasta synnyttänyt.
Osastolla oli toistakymmentä sänkyä, ja hoidettavat lapset vaihtuivat useampaan kertaan, mutta tuntui että minua ei saatu paranemaan kunnolla. Sammalahon koulun opettaja ei kuitenkaan unohtanut sairaalaan joutunutta oppilasta, vaan lähetti potilaalle pikku paketin.
Pyörittelin hämilläni saamaani pakettia ja ihmettelin siitä löytynyttä palloa. Hoitajat joutuivat neuvomaan että kun sen kuorii, niin sieltä paljastuu syötävä hedelmä. Se oli elämäni ensimmäinen appelsiini jonka söin.
Appelsiinin lisäksi paketissa oli iso nippu kirjeitä, joita en pystynyt itse lukemaan kun silmävoiteet hämärsivät näön. Hoitajat lukivat ne ääneen ja opettajan kirjeestä ilmeni, että ainekirjoituksia olivat.
Jälestäpäin olen harmitellut etten ottanut niitä kirjeitä mukaan kun lopulta pääsin kotiin.
Kotiinpääsyssä oli hieman vaikeuksia, kun Ali Ervasti niminen lääkäri kutsui huoneeseensa, ja käski minut näyttämään taitoni käsilläkävelyssä, kun hoitajat olivat nähneet minun sellaista harrastavan.
Ei minulla kuitenkaan riittänyt rohkeutta nousta käsilleni, kun sairaalamekon alla ei ollut housuja ensinkään.