Maaningan tuulivoimahanke ja siitä käytävä keskustelu on yhä ”kuumempi peruna”. Koillismaan vihreistä kaksi näkyvää hahmoa, Pekka Virtanen ja Mika Flöjt, ovat asettuneet tuulipuistoa vastaan. Flöjt lobbaa tuulivoimapuistohankkeen kaatamiseksi usealla taholla, Posiota ja maakunnan tasoa myöten. Vihreistä osa on ymmällään, uusiutuvaa energiaa pitäisi saada lisää. Tuulivoima on myös valtakunnan tason vihreiden kannattama energiamuoto, jonka osuutta vihreät mieluusti lisäisivät. Maaningan tuulipuiston vastustajat vetoavat maisemahaittoihin, porolaidunnuksen vaikeutumiseen ja uhanalaisten petolintujen ja lintujen törmäysuhkiin. Matkailuväestä jotkut epäilevät tuulipuiston tuhoavan Riiisin erämaisuuden ja kartoittavan matkailijat.
Peruskysymys onkin: mikä on tuulipuistosta saatavien hyötyjen ja haittojen suhde? Ei olemassa ainuttakaan energiantuotantomuotona, josta ei olisi mitään haittoja. Itse olen Maaningan tuulipuiston puolella ja siihen riittää minulle syyksi taistelu ilmastonmuutosta vastaan ja uusiutuvaan energiaan satsaaminen. Kun kerrankin on tarjolla vuosisadan ympäristöhanke Kuusamoon, jota voin tukea. Taloudelliset hyödyt ovat vain lisämauste.
Tuulivoimaa vastaan on olemassa lukuisia väitteitä, epäluuloja, mutta myös seikkoja jotka voivat oikeasti kaataa minkä tahansa tuulipuistohankkeen. Suurempia tuulipuistoa varten tarvitaan laaja Yva- menettely, kuten Maaningan tapauksessa. Alle 10 myllyn puistoja on noussut Suomeen siksi, että ne eivät tarvitse suurempia selvityksiä. Asukkaat, mökkiläiset, kunnat, porontalous, maanomistajat, luontojärjestöt ja monet muut tahot saavat esittää mielipiteensä suuremmista puistoista. Jo puolustusvoimien matalatutkajärjestelmä ja sen tuoma maanpuolustusturvallisuus voivat kaataa tuulipuistohankkeen, kuten on käynyt pääkaupunkiseudun useissa tuulihankkeissa.
Tuulipuisto vaatii parhaat mahdolliset tuuliolot ja maanomistajien kanssa tehtävän vuokrasopimuksen. Maaningan palstalla on yksi maanomistaja, Kuusamon yhteismetsän muodostama yksityismaiden kokonaisuus, joka mahdollistaa suuren tuulipuiston. Jos maanomistajia olisi kymmeniä, ei vuokrasopimuksen tekeminen ainakaan helpotu.
Jotkut vastustavat tuulivoimaa sen saamien tariffitukien vuoksi, mutta unohtavat, että juuri noilla tuilla tuulivoiman osuus sähköntuottajana on viimeinkin saatu nousuun. Tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta on tarkoitus nostaa nykyisestä 4%:sta ainakin 15%:iin. Tuet ovat myös määräaikaisia ja ne ovat laskeneet jo vuoden 2016 alusta. Suomen valtio on tukenut jo pitkään esimerkiksi turpeenpolttoa 100 miljoonalla eurolla vuosittain, mikä on sama määrä, jonka tuulivoima sai tukea vuosina 2011-2015 yhteensä. Suomen valtio tukee vuosittain kaikkia fossiilienergioita noin kahdella miljardilla eurolla, mutta tätä kritisoidaan julkisuudessa tuulivoimatukia harvemmin. Vanha teollisuus ei halua luopua saavutetuista eduista, vaikka ekologisuuden lisäksi uusiutuvan energian kehittäminen ja myynti ovat jo erittäin kannattava teollisuuden muoto.
Olen yllättynyt Maaningan tuulipuiston kohtaamasta vastustuksesta Koillismaan vihreiden joukossa. Varsinkin Flöjtin ja Virtasen toivoisin toimivan tuulivoiman puolesta, koska vastustajia ja epäilijöitä on tarpeeksi jo vihreiden ulkopuolella. Virtanen ja Flöjt toimivat mielipidevaikuttajina vihreiden sisällä ja laajemminkin. Virtasen argumentit ovat yleensä järkiperäisiä, mutta tässä kohtaa en ymmärrä miten ihmisen kokema maisemahaitta voidaan panna ilmastonmuutoksen torjunnan, ekologisen energian edistämisen, luonnonarvojen ja tuulivoiman edelle?
Tulee mieleen että vihreiden pitkäaikaisen ja arvostetun vaikuttajan, Pekka Virtasen, pääperuste onkin vain olla tukemassa Flöjtiä kaikessa, unohtaen jopa luonnonsuojelun edut. En ole kuullut vielä Virtaselta järkiperusteita vastustaa Maaningan tuulivoimahanketta, vaikka olemme keskustelleet asiasta useasti. Kun Suomen tehometsätalous on syypää yli 800 metsälajin uhanalaisuuteen, tuulivoima ei uhkaa yhtäkään lajia. Päinvastoin, tuulivoima edistää vastuulliseen energiamuotoon siirtymistä, fossiilisten ja ydinvoiman sijaan. Siinä on jo yksi erittäin painava syy puolustaa tuulivoimaa energiantuotannossa.
Virtasen oma ehdotus rakentaa tuulimyllyjä vaikka omalle tontilleen kaatuu jo siihen, että hänen tonttinsa koko ei riitä edes yhden myllyn pystyttämiseen. Tuulivoimayhtiöt eivät mieluusti suunnittele myllyjä lähelle asutusta, jottei hanke kaadu suoriltaan valituksiin. Ihmettelen myös Flöjtin ja Virtasen tuulesta temmattuja esityksiä sijoittaa tuulipuisto ”jonnekin sopivampaan paikkaan”, koska mistään sellaisista tuuliyhtiön suunnitelmista ei ole tietoa, eikä Maaningan puiston kokoinen hanke voi toteutua Kuusamossa paikkaan, jossa asutus on lähempänä kuin Maanigassa. Vastustus tuulipuistoa vastaan enemmän asutuilla alueilla olisi vielä kovempaa.
Posiolla suuri tuulipuisto kutistui alkuperäisestä suunnitelmasta pieneksi, mökkiläisten vastustuksesta. Tuulipuiston suunnittelu jonnekin muualle, mahdollisesti kymmenien maanomistajien omistamalle alueelle, voi kaatua jos yksikin maanomistaja kieltäytyy maidensa vuokraamisesta. Ilastonmuutoksen torjunnassa ollaan jo vuosikymmeniä myöhässä, eikä tuulivoimaa vastustavaa toiminta helpota tilannetta.
Kyseenalaista on myös Flöjtin lobbaaminen tuulivoimahanketta vastaan Posion yleisötilaisuuksissa, joista ainakin heinäkuista tapaamista hän oli myös itse järjestämässä.
Paikalle oli kutsuttu esitelmöimään vain etukäteen tuulivoimaan kielteisesti suhtautuvia tahoja, eikä asian käsittely ole silloin objektiivista. Koska Posio ei ole saamassa suoraa taloudellista hyötyä Maaningan tuulipuistosta kuten Kuusamo, eikä ole kovin vaikeaa kylvää epäluuloja tuulipuiston haitoista porotaloudelle, mökkiläisille, matkailuväelle tai posiolaisille ylipäätään. Kaikki tietävät kuinka ”naapurikuntalaiset rakastavat toisiaan” kun tulee vähänkin epäilystä saaduista hyödyistä ja haitoista kunnanrajojen eri puolilla.
Maaningassa on tarjolla erinomaiset tuuliolot ja yhden maanomistajan omistama, kaukana asutuksesta sijaitseva kohde. Paikka joka on valmiiksi avohakkuiden, taimikoiden, kasvatusmetsien ja tieverkoston aluetta, jossa ei tarvitse tehdä suuria metsänuudistustoimia. Mitä parhain paikka tuulipuistoksi siis. En ymmärrä Flöjtin logiikkaa, jolla vastustetaan ydinvoimaa, turpeen käyttöä, öljyn, maakaasun ja kivihiilen käyttöä ja vielä suurelta osin vesivoimaa ja nyt vielä vuosisadan ympäristöhanketta, Maaningan tuulipuistoa. Mistä Suomen energia saataisiin nyt ja tulevaisuudessa?
Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan myös pieniä uhrauksia, jollaiseksi Maaningan maisemahaitan lasken itse. Tuulipuisto voi olla haitaksi porotaloudelle, mutta vain paikallisesti. Toisaalta olen kuullut, että porot myös hakeutuvat räkkää pakoon tuulipuistojen aukeille.
Ymmärrän, että joidenkin mielestä tuulimyllyt voivat olla maisemahaitta. Itse katson kuitenkin mieluummin tuulimyllyjä, kuin vaikkapa kokonaisia metsäekosysteemejä tuhoavia hakkuita maisemassa. Kuinka paljon voimme antaa painoarvoa maisemahaitalle, jos pyrkimyksenä on uusiutuviin energiamuotoihin siirtyminen ja ilmastonmuutoksen torjunta? Sijoittuisipa tuulipuisto minne tahansa Kuusamossa, se näkyisi jollekin suojelualueelle.
Pian myös Kuusamon kaupunginvaltuutetuilta kysytään kantaa Maaningan tuulipuiston, ovatko he sen puolesta vai vastaan? Ilman Kuusamon tukea hanke tuskin toteutuu.
Koska tuulivoiman vaikutukset linnustoon ja uhanalaisiin petolintuihin on yksi oma tärkeä aihepiiri, kirjoitan siitä erikseen.