Kolumni

Minä opis­ke­lin kou­lus­sa täh­dis­tön isoa karhua, nyt ope­tel­laan pyy­dys­tä­mään karhuja luon­nos­sa – Eniten nyt tar­vit­tai­siin elä­män­tai­to­jen opet­ta­mis­ta

-
Kuva: Mikko Halvari

Posion peruskouluun tulee ensi syksynä tarjolle valinnaisaine, jonka kuvittelin ensilukemalta jotenkin hyvin koillismaalaiseksi. Jatkossa 9-luokkalaisten on mahdollisuus opiskella metsästystä ja sen lainsäädäntöä luonnontieteiden elämyskurssilla.

Luuloni oli väärä. Kuten sivulla kymmenen kerrotaan, vastaavanlaisia kursseja löytyy muualtakin Suomesta. Taustalla on riistanhoitoyhdistysten huoli yhdistysten ukkoontumisesta.

Sananvaihto syntyjään koillismaalaisen kanssa puolestaan kertoi, ettei kyseessä edes ole mikään uusi juttu. Metsästyskortin on voinut hankkia valinnaisaineopintoina 1990-luvullakin.

Ihmettelin valinnaisainetta ääneen työkaverillekin. Onhan se aika söpöä, tuumasi työkaveri.

Mielestäni se ei ole söpöä, vaan jotenkin hämmentävää.

Ainevalikoimiin saisikin tuoda kokonaisuuksia, jotka kasvattavat nuoresta tasapainoisen ihmisen, jolla on terve itsetunto.

Aloin muistella omia yläasteaikaisia valinnaisaineitani. Valittavana olivat ne perinteiset taito- ja taideaineet, atk ja saksa vieraana kielenä. Jotain ”erikoisuuksia” kurssitarjottimelta kuitenkin löytyi johtuen opettajien omasta harrastuneisuudesta. Tällainen oli esimerkiksi tähtitieteen kurssi.

Vaikka yritän kuinka palauttaa mieleen kyseisten tuntien kulkua, en muista niiden sisällöstä mitään. Muistan vain luokkahuoneen, joka oli sama, jossa pidettiin matematiikan tunteja. Sekä ujohkon opettajan, jolla oli numeron liian pieni villapaita tai slipoveri päällä.

En muista, miksi valitsin kyseisen kurssin valinnaisaineeksi. Epäilen tämän liittyvän siihen, että valintamahdollisuudet ovat olleet pienessä koulussa suppeat. Tai sitten minulla oli se pieni tähtitieteellinen hetkeni tuolloin.

Pikainen googlaus kertoo, että maamme kouluissa on hyvin monenlaisia valinnaisaineita tarjolla. Isommilla kouluilla on mahdollisuus tarjota kaikkea mahdollista robotiikan ja biisientekokurssin väliltä. Esimerkiksi Vantaalla opetellaan tekemään someuutisia Yle Kioskin tyyliin tai kokataan äijäruokaa ilman reseptejä.

Pienemmissä kouluissa valikoima voi typistyä usein muutamiin taito- ja taideaineisiin.

Aika on muuttunut niin, että kykyä ajatella kriittisesti ja valmiutta muodostaa oma käsitys ja mielipide kaikesta ympäröivästä tarvitaan yhä varhaisemmassa iässä.

Nämä kaikki ovat lisäarvoja tuovia asioita, jos pohja on kunnossa. Pohjalla tarkoitan tässä nuoren identiteettiä ja elämäntaitoja.

Aika on muuttunut niin, että kykyä ajatella kriittisesti ja valmiutta muodostaa oma käsitys ja mielipide kaikesta ympäröivästä tarvitaan yhä varhaisemmassa iässä. Tietoa on tarjolla valtavasti, eikä kaikki siitä ole faktapohjaista.

Niin ikään tarvitaan vahvaa itseluottamusta ja -tuntemusta, jotta esimerkiksi uskaltaa olla oikeudenmukaisuuden puolustaja ajassa, jossa erilaiset ääriliikkeet ovat äänekkäässä nousussa.

Ainevalikoimiin saisikin tuoda kokonaisuuksia, jotka kasvattavat nuoresta tasapainoisen ihmisen, jolla on terve itsetunto. Kursseja, joilla opetetaan tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Tällaisista kursseista ainakin osan pitäisi olla osa perusopetusta ollen kaikille pakollisia.