Sisko Oja­jär­ven ko­lum­ni: Ko­ro­nan­kin aikana olisi syytä pal­vel­la asiak­kai­ta - "Tämä kauppa menee aivan kohta kiinni"

-
Kuva: Mikko Halvari

Kuten me kaikki tiedämme, Kuusamosta puuttuvat nyt turistit muutamaa mökkiläistä lukuun ottamatta. Tämä näkyy tietenkin paikallisten yrittäjien elämässä ikävällä tavalla. Koronasta huolimatta me kuusamolaiset haluaisimme ostaa paikallisia tuotteita nettikaupan sijasta. On vain yksi mutta - tai ehkä vähän useampikin. Astelin tässä taannoin erikoiskauppaan, josta olin päättänyt pitkän harkinnan jälkeen palkita itseni vähän arvokkaammalla hyödykkeellä. Avasin iloisena kaupan oven, mutta sisälle päästyäni myyjä totesi, että kauppa suljetaan nyt, eikä enää voi ostaa mitään. Kello oli kaksi minuuttia vailla sulkemisajan. Lähdin hölmistyneenä matkoihini, enkä taida ovea uudelleen avata.

Monet kaupat ovat koronan aikana päättäneet pitää ovensa auki vain muutaman tunnin ajan. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta hämmentävää. Me muutkin teemme töitä etänä - halusimme sitä tai ei - niin miksi kauppa ei voi palvella normaalisti paikallisia asukkaita. On kait kauppiailla myymisen lisäksi muitakin töitä kuin myyminen. Eikö esimerkiksi paperitöitä voi tehdä kaupan aukioloaikana, vaikka asiakkaita kävisi päivän aikana vain muutama?

Kuusamon asiakaspalvelu tunnetaan muuallakin. Ohessa entisen luokkatoverini sähköposti, kun kuuli minun muuttaneen Kuusamoon.

"Kun hakee vaihtoehtoja hyvälle, on ainakin toivo paremmasta. Olin ollut järjestämässä kalastusmatkoja asiakkaille muun muassa Inarille ja Ruotsiin Västerbottenin lääniin. Nyt esitettiin toive matkasta Kuusamoon. Paikka piti esitteiden ja puhelinsoittojen perusteella olla paratiisi. Uusia alueita oli avattu ja kalastusvieraat varsinaisia arvovieraita. Totuus oli toinen. Lupien saaminen kesti raivostuttavan kauan. Kaksi vuokrattua mökkiä olivat ihan käypäiset, mutta sovitusta kahdesta veneestä ei paikalla ollut kuin toinen. Siihen ei kahdeksan miehen delegaatio sovi. Tuskastuneena luvattiin vene seuraavaksi päiväksi – saatesanoin ”eikö tuo yksi nyt olisi teille riittänyt”. Päätettiin lähteä päiväretkelle kehutulle tammukkapurolle venettä odotellessa. Uusien lupien metsästys kesti taas ikuisuuden, kunnes sitten ohjeiden ja lupien kanssa saavuttiin lähes kuivuneelle puronuomalle – ja saman tien takaisin, muutama kymmenen kilometriä. Hommassa alkoi tuntua pottuilun maku. Illalla tontille oli ilmestynyt juuri tervattu soutupaatti, jossa vieraat sotkivat pahasti uudet erävaatteensa. Tunnelma ja usko alueeseen laski entisestään. Retkestä on jonkin verran aikaa, mutta elävästi se on jäänyt mieleen. Paikka on syystäkin tullut kierrettyä kaukaa. Jokohan olisi uskallusta kokeilla uudestaan. Pelottaa. Vanha aforismi luottamuksen menettämisestä pitää edelleenkin paikkansa."

Ihmisten muisti on valitettavan pitkä etenkin, jos hän ei ole omasta mielestään saanut rahoilleen vastinetta. Vaikka meiltä turistit nyt puuttuvatkin, he palaavat vielä takaisin. Sillä aikaa voi palvella meitä paikallisia ihmisiä, sillä me tulemme ja ostamme, jos kaupan päälle irtoaisi edes pienen pieni hymy kassakoneen kilahduksen jälkeen.