Kolumni

Tero Karjalaisen kolumni: Käsmäläiset peruuttivat Kalliovaarasta keskustaan – tositarina vuokra-autoilun maailmasta

-
Kuva: Mikko halvari

Terveisiä sinne yksityisautoilijoiden heimoon. Tiedän suurin piirtein, millaisessa todellisuudessa siellä edetään, vaikka asuttuani vuoden Helsingissä laitoin auton pois. Ei ollut tarpeeksi ajoja, eikä ole ollut pian viiteen vuoteen. Viime vuodet olen vuokrannut auton aina tarvittaessa täällä etelässä. Kuusamossa ajan isän autolla Suomen halvimmat kilometrit. Isä saattaa olla hiljaa mielessään eri mieltä.

Kuuluin autoilijoiden heimoon toistakymmentä vuotta, joten tiedän, mitä siellä oleminen merkitsee: Jatkuvaa pyörrettä bensatankissa ja pankkitilillä. Vuokra-auton kanssa on toisin. Oli kerrankin ilo painaa Volvolla valtatietä huoltovalo johtotähtenä, kun tiesi että joku muu sanoo pian korjaamopäällikölle kerran Kuusamossa kassalla kuulemani lauseen: Sinun kanssasi on niin kallista seurustella.

Päivä jatkuu hyvää vauhtia tammikuun kääntyessä selälleen. Kevään edetessä leviää erityisesti miespuolisen väestön keskuudessa yleinen kansantauti, autokuume. Se koskettaa paitsi jo auton omistavia myös meitä autottomia. Autokuumeeseen ei vuokra-auto paljoa pure, vaan tarvitaan järeämpiä keinoja, joko auton vaihto tai osto.

Taudin kanssa pystyy kuitenkin elämään, sillä Kuusamossa on keksitty hoitokeino. Autokuume siirtyy eri taloon, kun laittaa tyhjän lompakon yöksi tyynyn alle ja lyö sillä aamulla itseään otsaan. Toistaiseksi se on toiminut, mutta elämässä ei ikinä tiedä, milloin tauti ryöstäytyy. Olen jo alkanut selailla uudenlaisen yksityisleasingin mainoksia. Asiallisen Skodan saisi käyttöön maksamalla 249 e / kk, mutta jos laittaisi muutaman kympin nokkiin, saisi allensa käytetyn turbodiesel-Audin… Entäs tuo Bemari tuossa…? Autokauppiaat keksivät kaikenlaista iskeäkseen kyntensä palkansaajan joka suuntaan revittyyn lompakkoon!

Uuden auton ostaminen on kallista. Kun auton peruuttaa myymälästä pihalle, arvosta katoaa tavallisen ihmisen kuukausien tienestit. En väitä että auton vuokraaminen sopii kaikille, mutta kyllä siinäkin on puolensa. Itse olen ollut siinä tilanteessa, että vuosihuolto, jakopään remontti, renkaiden osto ja katsastus ovat sattuneet kaikki samalle palkkakaudelle. Ei olisi ollut noitumista, jos noista kuluista olisi vastannut vuokraamo, joka kuitenkin on tehnyt siitä kaiketi kannattavaa liiketoimintaa. Muuten sitä ei olisi harjoitettu varmaan yhtä kauaa kuin autoja on ollut olemassa. Itse asiassa moni meistä on joskus vuokrannut auton lisäksi myös kuljettajan.

Kun vanhoja mainoksia lukee Koillissanomien historiasivustolta, huomaa että ennen vanhaan taksilla ajamista kutsuttiin vuokra-autoiluksi. Eikä kulkuneuvon vuokraamisessakaan mitään uutta ole. Mahtoiko Jeesuskaan ratsastaa omalla aasilla Jerusalemiin? Käsmässäkään joka talossa autoa ennen ollut, ei ainakaan meidän suvussa. Pappa ajoi traktorilla seuroihin ja mummo istui kauhassa.

Takavuosina käsmäläiset miehet olivat vuokranneet Kuusamosta auton. Sopimukseen kuului, että maksua vastaan saa ajaa vain tietyn kilometrimäärän. Oulun suunnasta kohti Kuusamon keskustaa ajaessa miehet olivat hoksanneet, että ei -kele, kilometrit paukkuvat yli. Mikä eteen? No ainakaan konstit eivät loppuneet. Kalliovaarassa kuski käänsi nokan 180 astetta takaisin kohti Oulua ja löi pakin silmään. Käsmäläiset peruuttivat vuokra autoa kymmenen kilometriä.

Aikaa ei voi kukaan meistä peruuttaa taaksepäin, mutta käsmäläinen voi peruuttaa autoa jos mittari vaatii.