Kolumni

Toimittajalta: Jalkauduin kouluille ja kuulin, että painomustettava ihmettelevät lukisivat eläimistä, Nilon uudesta koulusta ja harrastuksista – Minulta haluttiin kuulla, että onko työni iljettävää?

Sanomalehtiviikko vetelee viimeisiä. Tarkoituksena on lähentää lasten ja nuorten mediasuhdetta. Paikallisesti yksi keino on kouluille ilmaiseksi jaettavat paikallislehdet ja kouluvierailut.

Koillissanomat osallistui mediakasvatustoimintaan melkein kaikissa ikäluokissa. Viikon aikana eskarilaiset tutustuivat lehden tekemiseen toimituksessa. Lisäksi jalkauduin muutamaan kouluun kertomaan toimittajan työstä.

Tällä pienellä otannalla voi sanoa, että paikallisella medialla on yhä rooli lasten ja nuorten elämässä, mutta se on hyvin vaihteleva ja muuttuu pienessä hetkessä.

Sehän tiedetään, että lapsia kiinnostaa bongailla tuttuja kasvoja paikallislehdestä, mutta yläkoululaisille paikallinen media on entistä vieraampi. Esimerkiksi Kuusamossa 20 oppilaan yläkoululuokassa keskimäärin 3-4 oppilasta lukee suhteellisen säännöllisesti paikallista paperilehteä. 3-5 oppilasta lukee säännöllisesti jotakin nettilehteä. 5-6 oppilasta lukee uutisia jostain muusta mediasta.

Paikallinen media konkretisoituu nuorille eniten printtinä, vaikka se on paljon muutakin kuin se aamuisin laatikkoon tai luukkuun jaettava paperilehti. Olemme verkossa ja somessa. Olemme yhteisöllisyyttä tapahtumin, kilpailuin ja osallistumiseen kannustamalla lisäävä taho. Olemme osaltamme mukana mediakasvatustyössä.

Miten nuoret sitten saadaan paikallisen median pariin? Miten tehdään paikallista mediasisältöä sukupolvelle, jolle painomuste sormissa on ihmettelyn aihe? Verkkoon ja someenhan sitä tehdään, mutta millaisella sisällöllä?

Laitoin kouluvierailujen aikana ala- ja yläkoululaiset kokeilemaan toimittajan työtä, kun he pääsivät tekemään Koillissanomien numeroon kannen. Kanteen he saivat kirjoittaa otsikoita aiheista, jotka kiinnostavat heitä.

Alakoululaisten otsikoissa loikkivat erilaiset eläimet, yläkoululaiset rakensivat otsikoita uudesta Nilon koulusta, lisääntyneistä harrastusmahdollisuuksista ja paremmista hengailupaikoista.

Kun minä halusin tietää, että millaista sisältöä nuoret toivoisivat paikalliseen mediaan, oli heilläkin minulle kysymyksiä. Onko työsi iljettävää? Mitkä ovat sananne lähteet? Mikä on tärkein työvälineesi? Miten pitkään yhden lehden tekeminen kestää? Keitä julkkiksia olet haastatellut?  Muun muassa tällaiset asiat työssäni kiinnostivat nuoria.

Lujittuiko lasten mediasuhde tämän viikon aikana? Olen realisti, joten en maalaa näkymää, jossa kaikki lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita paikallisista sisällöistä.

Näin kuitenkin jokaisessa luokassa innostuksen, kun lapset ja nuoret saivat suunnitella itseä kiinnostavilla uutisilla tehdyn Koillissanomat. Ei, etenkään yläkoulussa se innostus ei ollut heti päällimmäinen tunnetila. Ei, kaikki eivät innostuneet, vaan osa löi asian leikiksi.

Innostus näkyi vaikkapa sillä hetkellä, kun nuoret pohtivat, onko Kuusamossa tarpeeksi harrastusmahdollisuuksia. Ja jos ei ole, mitä puuttuu. Tai siinä, kun he ideoivat, että millaisen hengailupaikan haluaisivat tänne.

Olivat muuten ihan toteuttamiskelpoisia ajatuksia ja ideoita, eivät mitään satojen tuhansien satsauksia.

Tätä viimeistä Sanomalehtiviikon lehteä luetaan vielä kouluilla. Haastankin oppilaita vaikka ryhmissä jalostamaan ajatuksenne mielipiteeksi ja lähettämään niitä meille julkaistavaksi. Paikallislehden mielipidepalsta on useimmille nuorille vieras, mutta moni keski-ikäinen kuntapäättäjä, joka päättää vaikkapa niistä harrastuspaikoista, silmäilee Lukijat-sivun tarkasti. Varteenotettava vaikuttamisen kanava siis.

Lisäksi haastan opettajat ottamaan paikallisen median opetukseen vahvemmin mukaan. Yhden yläkoulun äidinkielen opettajan kuulinkin jo lupaavan sellaista.

Nyt nämä haasteet on helppo ottaa vastaan, sillä ensi viikolla vietetään sopivasti tähän perään Mediataitoviikkoa.