Kolumni

Toimittajalta: Kitkantie rakentuu päivä päivältä – keskeneräinen ei välttämättä miellytä silmää, mutta kohta muistellaan nostalgisena rakennuksia ja monttuja

-
Kuva: Mikko Halvari

Olen istunut lehden toimituksessa Kitkantiellä ihmetellen satunnaisia jyrähdyksiä. Ulkona on vähän väliä näyttänyt siltä, että siellä voisi hyvinkin jyristä ukkonen. Päivökin kävi koputtelemassa Kuusamossa ja tarjosi kerta lorauksesta puolet kesäkuun vesimäärästä.

Ikkunasta ulos vilkaisemalla jyrähdysten syyllinen löytyi kuitenkin keltaisesta työmaakoneesta, jonka kyljessä lukee isolla Volvo. Minulle tämä kesä alkoi Kuusamosta ja Koillissanomista. Tänä aikana kulkemista rajoittavat aidat ovat vallanneet koko ajan enemmän tilaa torin kulmalla.

Isot remontit siellä, missä ihmiset tapaavat liikkua, tuntuvat aina työläiltä ja epämukavilta. Tästä minulla on itsellänikin kokemusta parista eri kaupungista. Jos olet ikinä ajanut Oulussa, olet varmasti miettinyt, että ihmeellisen moottoritien ovat rakentaneet, kun autot ajavat viittäkymppiä. Nuoruuteni Kuopiossa tori oli yksi iso monttu keskellä kaupunkia useamman vuoden.

Kuusamossakin on syytä pitää tuolinkahvoista kiinni, sillä Kitkantiellä pintaa on vasta raapaistu. Kunnostustöiden arvioidaan kestävän kaksi vuotta. Tuossa ajassa alueen epäkäytännöllisyys ehtii muuttua uudeksi normaaliksi. Pyrin kuitenkin näkemään asian hyviä puolia. Niitä pieniäkin. Mielestäni on jännittävää päivätasolla seurata, kuinka uusi rakentuu pala palalta. Enkä liene ainut. Kuusamon sosiaalisen median yhteisöissä olen nähnyt jopa ilmakuvia, kuinka uusi kävelykatu muodostuu torin eteen.

Vaikka alue ei tällä hetkellä välttämättä silmää miellytä, on sitä syytä katsoa aikaisempaakin tarkemmin. Harvoin tajuamme elävämme niitä hetkiä, jotka kirvoittavat tulevaisuudessa nostalgisia sydäntä lämmittäviä keskusteluja ystävien parissa.

Jospa käykin niin, että uudistusten myötä Kitkantie saa uudenlaista elinvoimaa. Voin kokemuksella sanoa, että monet kahvipöytäkeskustelut alkavat sanoin: ”Muistatko, kun tässäkin oli ennen…”.

Olen käynyt säännöllisesti Kuusamossa nyt kahden vuoden ajan ja tietyt vanhat rakennukset näyttävät pysyvän visusti tyhjänä. Kyseiset rakennukset palvelevat jatkossa meitä parhaiten hyvinä muistoina.

Uudistukset kannattaa kuitenkin tehdä oikein. Sen ärsyttävän montun tilalla Kuopiossa on nyt vesivahingoista kärsivä maanalainen, kannattamaton kauppakeskus. Toisaalta Kuopiossa remontin jäljiltä rakennetut kävelykadut ovat elävöittäneet liike-elämältään kuihtuvaa keskustaa huomattavasti esimerkiksi ravitsemusliikkeiden puolella.

Ehkäpä täälläkin kannattaa ottaa mallia hyvistä ratkaisuista ja opiksi huonoista.

Kymmenen vuotta sitten Kuopiossa otettiin mallia isommilta kaupungeilta ja kymmenen kilometrin päähän keskustasta tuotiin valtava kauppakeskus ja Ikea. Sen jälkeen alettiin miettiä, miten saadaan keskustan profiilia nostettua.

Oma matkani Kuusamossa loppuu lyhyeen kesän päätyttyä. Odotan kuitenkin innolla paluuta Koillismaan sydämeen, päästäkseni kertomaan kuinka ”tuossakin oli heinäkuussa vielä pelkkä iso monttu”.