Va­paa-aja­na­su­mi­nen an­taa elin­voi­maa Koil­lis­maal­le

Kirjoittaja muistuttaa, että rakennuksesta on jonkun pidettävä huolta myös siinä tapauksessa, että mökkiläinen käy paikkakunnalla harvoin.
Kirjoittaja muistuttaa, että rakennuksesta on jonkun pidettävä huolta myös siinä tapauksessa, että mökkiläinen käy paikkakunnalla harvoin.
Kuva: Petri Markkanen

Kajaanin ammattikorkeakoulun Valto-hanke tuottaa monipuolista tietoa vapaa-ajanasumisesta muun muassa Kuusamosta ja Taivalkoskelta.

Tulosten mukaan vapaa-ajanasumisen välitön matkailutulo kohdistuu lähinnä vähittäiskauppaan, kun välitön matkailutyöllisyys ohjautuu vähittäiskaupan ohella kiinteistönhoitoon ja -huoltoon. Sen sijaan varsinaiset matkailutoimialat – ravitsemistoiminta, virkistys- ja muut palvelut sekä liikenne – hyötyvät niukasti vapaa-ajanasumisesta, koska vapaa-ajanasukkaat ovat omatoimisia niin ruokailun, harrastusten kuin liikkumisen suhteen.

Vapaa-ajanasukkaat käyttävät pitkälti olemassa olevia palveluita, mikä vahvistaa paikallisia toimialoja sekä ylläpitää paikallista palvelurakennetta ja työllisyyttä. Erityisesti alueilla, joissa vakituinen väestömäärä vähenee, ulkopaikkakuntalaiset vapaa-ajanasukkaat, tilapäiset asukkaat, ovat yrityksille tärkeitä.

He paikkaavat hiipuvaa paikallista kysyntää ja tuovat aluetalouden kiertokulkuun ”uutta” rahaa. Luonnollisesti kohdepaikkakunnan palveluvarustuksen ja -tarjonnan on oltava sellainen, että se tyydyttää vapaa-ajanasukkaiden tarpeet ja kysynnän.

Aluekehityksen näkökulmasta matkailullinen vapaa-ajanasuminen ylläpitää osaltaan kuntien elinvoimaa.

Vapaa-ajanasuminen tarjoaa kyselytutkimuksen mukaan mahdollisuuksia myös uudelle yritystoiminnalle erityisesti kiinteistön-hoidossa ja -huollossa. Vapaa-ajanasukkaat ovat kiinnostuneita lumen aurauspalveluista, korjaus- ja rakennustyöpalveluista sekä puidenkaato-, polttopuiden tekemis- ja puuhuoltopalveluista.

Matkailukeskuspaikkakunnilla, kuten Kuusamossa, esille nousee myös harrastusvälineiden vuokraus. Aluekehityksen näkökulmasta matkailullinen vapaa-ajanasuminen lisää osaltaan kuntien elinvoimaa.

Kiinteistönhoito- ja -huoltopalveluissa on huomioitava muutama seikka. Ensiksi, näiden palveluiden tarve ja kysyntä kasvanee kohdealueilla, joissa omistajat asuvat kaukana vapaa-ajanasunnostaan.

Vakituisen asunnon ja vapaa-ajanasunnon pitkä etäisyys merkitsee harvoja käyntikertoja. Harvojen käyntikertojen väliaikoinakin asunnosta, omaisuudesta, on jonkun pidettävä huolta.

Tästä ovat esimerkkinä viime talven painavat lumimäärät vapaa-ajanasuntojen katolla.

Toiseksi, kyseisen toimialan tarve ja kysyntä lisääntynee kohdealueilla, joissa omistuslajijakauma kattaa yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten vapaa-ajanasunnot.

Nämä sijaitsevat useimmiten matkailukeskuksissa. Matkailukeskus-tyyppinen vapaa-ajan asuinympäristö korkeatasoisine kiinteistöineen ja monipuolisine omistuslajeineen tarvitsee huomattavassa määrin erilaisia kiinteistönhoito- ja -huoltotoimenpiteitä, koska sijoitus, vapaa-ajanasunto, edellyttää omaisuuden arvosta huolehtimista.

Kolmanneksi, ulkopaikkakuntalaiset vapaa-ajanasuntojen omistajat ovat jo melko iäkkäitä, sillä heidän keski-ikänsä on Kuusamossa ja Taivalkoskella yli 60 vuotta.

Nuoremmilta omistajilta puuttuu ehkä kädentaitojen osaaminen, ja he haluavat nauttia ajasta sekä harrastuksista asunnollaan ilman ”työleiriä”. Edellisiin viitaten kiinteistönhoidolle ja -huollolle lienee tarvetta ja kysyntää.

Mainitut tekijät avaavat mahdollisuuksia yritystoiminnalle, kuten mökkitalkkareille, joilta vaaditaan monipuolisia kädentaitoja, monialayrittäjyyttä. Aluetalouden näkökulmasta kiinteistönhoito ja -huolto -toimiala on mielenkiintoinen, sillä se työllistää pienellä liikevaihdolla – toimiala perustuu henkilökohtaiseen palveluun ja on siten työvoimavaltainen.

Pekka KauppilaKirjoittaja on matkailututkija, FT Kajaanin ammattikorkeakoulun EU-osarahoitteisessa (maaseuturahasto) Valto-hankkeessa (Vapaa-ajanasumisesta liiketoimintaa), johon Kuusamo ja Taivalkoski osallistuvat