Kolumni

Vt. päätoimittajalta: Matkailevat perheet safaritalojen toppahaalareissaan näkyvät nyt katukuvassa – mutta miten voimme tehdä Koillismaasta lapsille yhtä mukavan paikan kuin etelän lomilla on?

Lapsiperheet safaritalojen sinimustissa toppahaalareissa ovat näkynyt tänä talvena Kuusamon keskustassa enemmän kuin koskaan. Heitä tapaa matkalla pulkkamäkeen, kaupan jugurttihyllyn ääressä valintaa tekemässä ja bussipysäkillä odottelemassa.

Yhtenä päivänä lounasravintolassa oli saksankielinen perhe kahden suloisen tyttärensä kanssa. Hymyilin perheelle ja yhtäkkiä mieleeni tuli, että minäkin, täysin ulkopuolinen, voin olla vaikuttamassa heidän lomansa pohjavireeseen.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten etelän lomalla lasten kanssa tuntee itsensä sanalla sanoen tervetulleeksi. Lapsille hymyillään, heitä tervehditään ja tarjoilijalta löytyy aina tarpeen vaatiessa tikkari. Myös vanhemmat huomioidaan ystävällisesti.

Rukan tavoitteena on olla maailman paras lomakohde perheille. Perheiden viihtyminen otetaankin huomioon matkailualueella monessa asiassa.

Rukan hiihtokeskuksessa on lastenmaa, jossa voi turvallisesti aloittaa laskettelun taikamattojen avulla. Seikkailureitin varrella voi rapsutella poroja ja ihastella koiria.

Moni muukin alueen aktiviteeteista sopii suoraan perheille: on poroajeluita ja huskykyytejä ja joulupukin luona leipomista ja rattikelkalla voi viilettää alas laskettelurinteitä tiettyinä iltoina. Naperoviikot omine ohjelmineen ovat vielä edessä päin.

On hyvä, että palvelumuotoilussa otetaan perheet huomioon. Uskon, että se suomalaisilta onnistuu helposti. Mutta miten on matkailevien lasten huomiointi sosiaalisessa kanssakäymisessä?

Kun olin 6-vuotias, perheemme matkusti Kreikkaan. Vanhemmat naureskelevat joskus vieläkin sitä, miten minä ja veljeni kajautimme joka ilta ravintolaan päästyämme: Spagetti Bolognese Coca-Cola. Se oli paitsi huvittavaa seuraajille, varmasti meille lapsille voimauttava kokemus. Pääsimme tilaamaan ihan itse ja saimme vielä sitä mitä halusimme.

Kuusamossa kuulostaa olevan sama metodi käytössä. On tärkeää, että tarjoilija puhuu lapselle, ikätason huomioiden, eikä vain aikuisille. Lomalla on hyvä maistella uusia makuja, mutta moni lapsi iloitsee, jos saa herkutella välillä myös hampurilaisilla.

Pienten lasten kanssa ruokaillessa ravintolan leikkipaikat ja etelän lomilla vaikka kilpikonna-altaat antavat lisäaikaa syödä oman ruuan. Koillismaalla kilpikonnat korvaa ravintolan ikkunasta näkyvä pulkkamäki.

Kaiken tarkkaan mietityn infran lisäksi onnistuneessa palvelussa on loppujen lopuksi kyse ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Siitä, uskallammeko hymyillä, jutella, pörröttää tukkaa. Laittaa itsemme likoon.

Mitäpä jos luodaan koko porukalla Koillismaasta alue, jossa lapset otetaan hyvin huomioon?

Suomalaiselle se ei aina ole helppoa, mutta turha sitä on pelätäkään. Lapsistaan iloitseva ja ylpeä vanhempi on tyytyväinen matkailija.

Eikä kannata unohtaa tikkareita, joilla voi tiukan paikan tullen pelastaa hankalankin hetken! Mukavalta tuntuu näin suomalaisenakin, kun ainakin yhdestä kuusamolaisesta pitseriasta annetaan aina mukaan tikkarit lapsille.

Mitäpä jos luodaan koko porukalla Koillismaasta alue, jossa lapset otetaan hyvin huomioon?