Pienen Karhunkierroksen ensimmäisillä rappusilla se tapahtuu. Vastaantulija katsoo silmiin ja sanoo reippaasti huomenta. Myllykoskelle vievän riippusillan luona tervehtijöitä on jo useita. Vuoroaan joen ylittämiseen saa odottaa niin kauan, että alhaalla virtaavasta joesta ehtii ottaa monta kuvaa.
Eikä ihme. Tätä reittiä kulkee tulevanakin viikonloppuna noin 2 000 ihmistä.
”Pieni Karhunkierros johdattaa reppuretkeilijän Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä.”
Karhunkierroksen kuvaus Oulangan luontokeskuksen nettisivuilla houkuttaa retkeilijää pakkaamaan reppunsa eväillä ja kameralla ja suuntaamaan auton keulan kohti Juumaa.
Juumassa syksy tuoksuu ilmassa. Ulospuhaltaessa hengitys höyrystyy. Aamun yksi miinusaste jäi kello aamuyön tunneille, nyt aurinko lämmittää mukavasti ja kultaa puiden jo valmiiksi keltaiset lehdet. Aamu-usva nousee vedestä. Tiedossa on mahtava ruskaretki luonnonrauhassa.
Suomen suosituimmalla retkeilyreitillä on nyt ruuhkaa. Ruskan väreissä hehkuva luonto houkuttaa turistit luokseen.
Oulangan asiakaspalvelupäällikkö Airi Kallunki kertoo, että vilkkaimpina viikonloppuina reittiä kiertää noin 2 000 ihmistä. Päiväreittien suosio on kasvanut viime vuosien aikana.
– Vuositasolla on noin 70 000 kävijää. Ruuhkaisimpia ovat kesäkuukaudet ja ruska-aika, mutta myös talvella on väkeä. Ruskan jälkeen hiljenee, mutta syyslomaviikoilla vilkastuu. Tällöin kohderyhmänä ovat perheet ja puiston päiväreitit, Kallunki tietää.
Jotain ihmeitä luonto saa ihmisissä Pienellä Karhunkierroksellakin aikaan. Vaikka reitti on ruuhkainen, ei rauhaa rakastava suomalainen malta pysyä sieltä pois. Ja miten se kulkee reitillä! Ei leuka rinnassa ja katse maassa kuten katukuvassa yleensä näkee tapahtuvan, vaan iloisesti vastaantulijoille hymyillen ja jutellen.
– Jos vaikka kerrostalonaapurit sattuvat täällä vastakkain, tervehtivät he tässä. Sitä he eivät tee rapussa. On ihminen kummallinen, naurahtaa äänekoskelainen Veikko Hintikka, jolle syksyn ruskareissu Kuusamoon on ”ehkä 25.”.
Kuusamoon suuntautuneiden retkien lukumäärä on summittainen, mutta ensimmäisten retkien vähäisempi väkimäärä on muistissa. Ne retket Hintikka teki vaimon kanssa. Nyt koossa on tuttavaporukka, johon kuuluvat Hintikan lisäksi Pertti Rossi, Irja Kanninen ja Veikko Pölkky.
– Väki on lisääntynyt koko ajan. Vaikka nytkin oli näin sumuinen ja kylmä aamu, on heti aamusta parkkipaikalla väkeä kovasti, Hintikka kertoo ja myöntää, että ruuhkaisuus harmittaa hieman.
Samaa mieltä on Kalliosaaren pariskunta ensimmäisen kilometrin taivallettuaan.
– Siksi lähdettiin heti aamusta, että saataisiin olla yksin, Anneli Kalliosaari kertoo.
– Mutta täällä on kaikki tosi hienoa. Olemme Pohjanmaalta ja tottuneet vähän tasaisempaan, mutta täällä on kaikki erikoisempaa, hän lisää.
Väkimäärän voi ajatella tuovan myös turvaa. Näin asian ajattelee Reija Salomäki, jolla on 4,5-vuotias Turkka-poika kantorepussa.
– Jos jotain tapahtuu, on sitten apua saatavilla, nokialainen Salomäki pohtii.
Viikon loman kahdestaan Kuusamon seudulla viettävä parivaljakko on käynyt kiertämässä jo Kiutakönkäällä ja Valtavaaralla. Pieni Karhunkierros on heidän ”päämatka”.
Päiväretkelle tuo turvaa ja luottoa myös oma kunto.
– Sen takia tänne uskaltaakin lähteä pienen lapsen kanssa, kun luottaa omaan kestävyyteen ja kuntoon. Kyllä hän varmaan neljäsosan kävelee itse ja kävelikin lähtöpaikalta. Vähän ennen myllyä otin hänet selkään.
Tyyli reitillä on vapaa. 12 kilometrin matkalta voi bongata koko kansakunnan kirjon: treenipirkot trenditrikoissaan, rauhassa retkeilevät tuulipuvuissaan, kameran kanssa luontoa ihmettelevät ja tölkin kanssa kiveltä maisemia ihailevat.
– Me emme mene millään kiireellä. Maanantaina tuli vastaan porukka, joka meni hiki hatussa. Ehkä he ottivat vähän liian tosissaan homman. Me kuljemme ihan vain liikkumisen ilosta ja katselemme maisemia, kertovat Anneli ja Jorma Nyholm.
– Mutta ei meitä ole tullut vastaan mitään sellaista, joka haittaisi, Jorma Nyholm huomauttaa.
Lohjalaisen pariskunnan talvinen hiihtoretki sytytti uteliaisuuden syksyistä, ruskaista Pientä Karhunkierrosta kohtaan.
Lähtöpisteen lähettyvillä majaileva pariskunta ihastui muun muassa Jyrävän suureen, 9-metriseen vesiputoukseen niin, että kiertää reittiä jo toistamiseen parin päivän sisään.
– Maanantaina kierrettiin myötäpäivään, nyt mennään vastapäivään, Jorma Nyholm kertoo.
Vaeltajien ja päiväretkeilijöiden reitit kohtaavat Pienellä Karhunkierroksella etenkin Myllykosken taukopaikalla. Nuotiopaikka houkuttaa päiväretkeilijöitä, jotka eivät kierrä koko reittiä, kuten oululaista ystäväkolmikkoa, johon kuuluvat Riitta Keskitalo, Maija Kangas ja Kaija Kangas.
Hetkeä aiemmin taukopaikalle myllyä ja sen tarinaa pysähtyi tutkimaan 30 oppilaan koululuokka Kaisaniemestä Helsingistä.
– Olisi varmaan menty Siilasvuon majalle, mutta kun he lähtivät, jäätiin tähän. Ihaniahan nuoret ovat, mutta itse tykkää siitä, että ei ole niin kova meteli, Maija Kangas myöntää.
Isot rinkat paljastavat Tiina Halmeen ja Tiina Marttilan olleen luonnon helmassa useamman yön.
– Lähdettiin maanantaina Oulangan luontokeskukselta. Olimme ensimmäisen yön Ansakämpällä, viime yön Siilastuvalla ja nyt meille riittää tältä erää. Nyt mennään Juumalle ja siitä Rukalle mökille, Halme kertoo.
– Viime vuonna vedettiin koko Karhunkierros, nyt on paikat vähän hajalla, Marttila perustelee naurun säestyksellä.
Tiinat Kuusamoon tuo rauhallisuus. Kyllä. Ruuhkaisena Pientä Karhunkierrosta pitäville naisilla on kerrottavanaan kokemukset Etelä-Suomen reiteiltä.
– Etelässä on kaikki paikat täynnä. Jos menee vaikkapa Nuuksioon vaeltamaan, joutuu siellä jonottamaan autolla. Siellä on kilometrin mittaiset jonot, Marttila huomauttaa.
Huikeat maisemat, hyvä palvelu, Rukan läheisyys ja hyvä henki toivat Tiinat toistamiseen Karhunkierrokselle.
– Se henki! Kun menet metsässä yöpymispaikkoihin, olet minkä ikäinen tahansa, kaikki on samalla meiningillä. Jos joltain menee jotain rikki, muut jeesaavat, Marttila ja Halme kertovat.
Ainoa asia, joka naisia häiritsee, on ihmisten välinpitämättömyys roskien suhteen.
– Sitä oli varsinkin Siilastuvalla. Ihmiset näköjään luulevat, että joku käy hakemassa sieltä roskat pois. Muuten on ollut siistiä, mutta Siilastupa oli ihan karmean näköinen, Halme harmittelee.
Viikoittain nuorisoryhmien kanssa Pienellä Karhunkierroksella käyvä – nyt helsinkiläisen koululuokan kanssa – kansainvälisten asioiden koordinaattori Panu Päivärinta Nuorisokeskus Oivangista on huomannut saman asian.
– Olen sitä mieltä, että pitäisi muistaa kunnioittaa luontoa ja kanssaihmisiä esimerkiksi sillä, että pidetään paikat siistinä. Ei riitä yksi tai kertaa, kun on kerätty nuorison kanssa täältä alumiinitölkkejä. Se on aika karua, Päivärinta harmittelee.
Jos sinä olet yksi niistä 2000 ihmisestä, joka tänä viikonloppuna käy Pienellä Karhunkierroksella, ethän jätä roskiasi luontoon?
