Kokeilu: Tekoäly otsikoi Koil­lis­sa­no­mien jutut tällä vii­kol­la

Mainos: Tilaa Koillissanomat Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 3 kk 35,70 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Jo­ki­jär­ven isännät ra­ken­si­vat kirkon omin käsin ja omista va­rois­ta, mutta sen jälkeen alkoi ala­mä­ki: kirkko pak­ko­siir­ret­tiin, sa­la­man­is­ku poltti sen maan tasalle ja lopulta pe­rus­ki­vet jau­het­tiin ur­hei­lu­ken­tän poh­jak­si

Jokijärvellä ei enää tavata katkeruutta kirkon siirrosta, kertoo Salme Koskelo kirkon muistomerkillä.
Jokijärvellä ei enää tavata katkeruutta kirkon siirrosta, kertoo Salme Koskelo kirkon muistomerkillä.
Kuva: Petri Markkanen

Tulevana sunnuntaina tulee kuluneeksi 170 vuotta Taivalkosken Jokijärven kirkon rakentamisesta.

Tuo jo muistoksi muuttunut kirkko nivoo taivalkoskelaista seurakuntahistoriaa yhteen.

– Näen Jokijärven kirkon valmistumisen Jokijärven ja Taivalkosken itsenäisen kirkollisen elämän alkuhetkenä, Taivalkosken kirkkoherra ja lääninrovasti Tuomo Törmänen kertoo.

Rakennuksen vaiheisiin liittyy vahvaa tahtoa, taidokasta käsityötä ja väkeviä riitoja.

Suomen senaatti päätti 1843 kirkon rakentamisesta Jokijärvelle, koska harvaan asutun korven kansan oli haastavaa matkata pakollisiin kirkollismenoihin kaukaiselle Pudasjärvelle.

– Jokijärveläisillä oli herännyt halu omasta kirkosta, omasta papista ja omasta seurakuntaelämästä.

Jokijärveläiset rakensivat kirkkonsa Hilturannalle omin käsin, omista puuvarannoista. Se valmistui 1848.

Rahat tulivat paikallisten isäntien omista pusseista, sillä yleisiä varoja kirkon rakentamiseen ei ollut osoittaa.

– Se oli tuon ajan ihmisiltä mahtava käsityön taidonnäyte.

Uusklassiseen ristikirkkoon mahtui 600 henkeä. Se oli suuri. Kirkkoon mahtui yli puolet silloisen kylän väkimäärästä.

– Nykyiseen kirkkoon mahtuisi oikein änkemällä se 300-350 henkeä.

Pitäjä sai suuren kirkkonsa, muttei ilman epäonnea. Sitä tuntui riittävän. Vakituista pappia oli vaikea löytää. Kirkko pääsi vuosien saatossa huonoon kuntoon. Varoja korjaukseen ei liiemmin ollut.

Ikävin yllätys tuli, kun kirkkoa vaadittiin siirrettäväksi keskemmälle pitäjää, mihin väestö oli sahateollisuuden myötä keskittynyt.

– Kirkon siirto ei missään nimessä ollut selviö, vaan se oli suurten kiistojen ja riitojen aihe, Törmänen kertoo.

Väkevistä riidoista huolimatta vuonna 1877 kirkon hirret merkittiin yksi toisensa jälkeen ja kuljetettiin Anninpalonmäelle Iijoen varteen.

Paikka on sama, missä Taivalkosken nykyinen kirkko sijaitsee.

Maanantai 27. heinäkuuta vuonna 1925 oli helteinen. Ukkonen iski Anninpalonmäen päälle, missä kirkko seisoi jylhästi seudun korkeimpana rakennuksena.

Ukkosenjohdattimen toimintaperiaate tunnettiin hyvin jo tuohon aikaan.

Edellisvuoden kirkonkokouksen päättäjät olivat kuitenkin todenneet, ettei sellaista voida kirkkoon suurten kustannusten pelossa hankkia.

Olisi kannattanut.

Kirkkopäättäjien pelkona oli ukkosenjohdattimen suuri hinta.
Kirkkopäättäjien pelkona oli ukkosenjohdattimen suuri hinta.
Kuva: Petri Markkanen petri.markkanen@koillissanomat.fi

Kirkko roihahti salamasta ilmiliekkeihin ja paloi muutamassa tunnissa kivijalkaan. Jäljelle jäivät vain hopeinen ehtoollismalja ja leipälautanen.

Ihmiset olivat palosta tyrmistyneitä. Kirkkopäättäjien mielessä liikkuneita asioita voi vain arvailla.

– Kirkon palo oli varmasti suuri järkytys aivan kaikille, Törmänen toteaa.

Aikalaispuheiden mukaan savupatsas näkyi Jokijärvelle asti. Siellä todettiin, että kirkon palo oli Jumalan rangaistus kirkkovarkaille, Salme Koskelo Jokijärven kyläseurasta kertoo.

Taivalkoskelle saatiin uusi kirkko, tosin vasta yhdeksän vuotta palon jälkeen.

Palaneen kirkon kivijalan massiiviset paasit käytettiin hyödyksi Jokijärven ensimmäisen koulun peruskivinä.

Muistomerkki kirkolle pystytettiin tuon koulun pihalle vuonna 1955.

Koskelon mukaan jokijärveläisten katkeruus kirkon siirrosta on jo hiipunut.

On kuitenkin yksi asia, mikä kirkon kohtalossa vielä välillä puhututtaa.

Jokijärven hirsikoulu purettiin ja myytiin 1977.

Koulun peruskivet, ne kirkon viimeiset jäänteet, murskattiin ja siroteltiin urheilukentän pohjaksi.

– Siinä ne nyt ovat, tomuna maassa. Aivan kauheaa.

Yksi asia palaneessa kirkossa on jäänyt mysteeriksi: sen sisätilat. Niistä ei ole mitään tietoa. Törmänen on yrittänyt selvittää asiaa, mutta toistaiseksi tuloksetta.

– Jos jollakulla on valokuvia tai muuta aineistoa kirkon sisätiloista, olisin todella kiinnostunut näkemään niitä.

Sunnuntaina Jokijärven kirkkoa muistetaan suurin juhlallisuuksin. Samalla vietetään kyläseuran kaksikymmenvuotista taivalta.

Seurakunnan ja kyläseuran yhteisponnistuksena järjestämä tilaisuus pidetään Pölkky-teatterin ja Jokijärven kyläseuran talon suojissa.

Puoliltapäivin alkavassa maakirkon jumalanpalveluksessa käytetään kirkon palosta selvinneitä ehtoollisvälineitä.

Juhlassa paljastetaan myös kirkosta tehty maalausteos.

Tilaisuuteen saapuu arvovieras, piispa Samuel Salmi. Matka on hänen viimeisensä Koillismaan rovastikunnassa ennen eläkkeelle jäämistä.

Törmäsen mukaan juhlallisuuksissa muistetaan ehkä liiankin usein merkkihenkilöitä. Nyt muistetaan tavallisia ihmisiä.

– Haluamme antaa arvon Jokijärven aikaiselle historialle ja sen ihmisille.

Sunnuntain juhlallisuuksissa käytetään Jokijärven kirkosta säästyneitä ehtoollisvälineitä.
Sunnuntain juhlallisuuksissa käytetään Jokijärven kirkosta säästyneitä ehtoollisvälineitä.
Kuva: Petri Markkanen