-

Miten juok­su­vi­ha kääntyy rak­kau­dek­si

Aina juoksua inhonnut toimittaja Anitra Rönkkö osallistui NUTS Karhunkierrokselle viime lauantaina. Tässä jutussa hän kertoo miten hän pääsi yli siitä tunteesta, jossa jalat ovat kuin lyijyä.

Aina juoksua inhonnut toimittaja Anitra Rönkkö osallistui NUTS Karhunkierrokselle viime lauantaina. Tässä jutussa hän kertoo miten hän pääsi yli siitä tunteesta, jossa jalat ovat kuin lyijyä.

Tilaajille
Tilaajille

Jalkani ovat yhtäkkiä lyijynpainavat. Itse asiassa koko kehoni voisi olla yhtä hyvin lyijyä.

Hiekkatie on kuin hyllyvä rimpisuo, jonne jalka uppoaa joka askeleella. Painun suonsilmäkkeisiin pääsemättä ylös.

Lihakset ovat kuin hyytelöä. En jaksa, en kerta kaikkiaan. Juokseminen on kamalaa, enkä käsitä, kuinka kukaan voi harrastaa sitä.

Jos pystyn hölkkäämään viisitoista minuuttia yhteen soittoon, on se suoranainen ihme.

Edellinen on kuvaus suhteestani juoksuun noin neljänkympin ikään asti. Yläasteen liikuntatunneilla onnistuin venkoillen välttämään Cooperin testin. Opettaja taisi sanoa, että kaksitoistaminuuttisen testin voisi vaikka kävellä, mutta ajatus tuntui kiusalliselta.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Kaikki sisällöt verkossa ja sovelluksessa Näköislehdet ma, ke ja pe sekä arkisto Kuvagalleriat, videot ja livelähetykset Päivittäiset uutiset sähköpostiisi