Kaa­mos­kynt­ti­löis­tä Yoko Ononkin suo­si­maan nah­ka­tak­kiin ja Ai­no-as­tias­tos­ta uniik­ki­teok­siin –  Anu Pentik on nyt 76-vuo­tiaa­na haas­teel­li­sen työn edessä: "Se tulee olemaan elämäni mit­ta­vin työ"

Anu Pentikin vauhti ei hiljene vieläkään. Nyt työstössä on näyttely kahden vuoden päähän ja Pentikin 50-vuotisastiasto, josta hän itse käyttää nimitystä kokoelma.

Kuva: Terhi Marjakanngas

Kuva: Terhi Marjakanngas

Vaarin maatila Kouvolassa vuonna 1949. Ihmiset ovat kokoontuneet tilalle heinätöihin. Ruoan tuoksu houkuttaa väen sisälle. Pöytään on katettu syöjiä varten Arabian vihreä astiasto.

7-vuotiasta tyttöä hymyilyttää. Vaikka hän on jäänyt ilman äitiä tämän kuoltua kolmannen lapsensa synnytykseen, vaarin luona juuri tuossa hetkessä on hyvä olla.

On kodikasta ja lämminhenkistä.

Tästä muistosta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin Anu Pentikin suunnittelemana kestomenestyjä, äidiltä tyttärelle kulkenut Aino-astiasto.

Muisto myös kätkee sisälleen Anu Pentikin suurimman surun, äidittömyyden, jonka hän on onnistunut kääntämään voimavarakseen.

– Se on tehnyt minut määrätietoiseksi, laittanut minut selviämään, Anu Pentik myöntää.

– Olihan se totta kai surullista, mutta kun äidin kuolema oli niin lopullinen asia, aloin pikkuaikuiseksi ja selvisin siitä, hän jatkaa.

Anu Pentikillä on Topi-miehensä kanssa kaksi lasta: Raisa ja Pasi. Anu on kertonut haastatteluissa lastensa ymmärtäneen, että Pentik on hänen tärkein lapsensa. Jos niin ei olisi, tuskin Anu olisi ohjannut yritystä miehensä kanssa laskuvuosien läpi. Kuten teki 1990-luvulla. Pudotus oli melkoinen, kun 1980-luvulla Pentikin nahkatakki päätyi Fifth Avenuelta muun muassa John Lennonin vaimon, Yoko Onon, ostoskassiin, mutta 1990-luvun laman jaloissa Pentikin piti lopettaa kaikki nahka- ja huonekalutuotantonsa.

– Mutta lama pistää aina ponnistelemaan. Se on sellainen ruoska, joka ei hellitä. Kun menee oikein hyvin, melkein toivoo laman tulevan, että lähtisi taas tekemään äärimmäisen täysillä, Anu Pentik pohtii.

Ehkä ilman laman ruoskintaa ja lapsuutensa kokemusten vahvistamaa minää hän ei nyt 76-vuotiaana valmistautuisi elämänsä suurimpaan taiteelliseen haasteeseen.

Kesäkuussa 2020 avataan Wäinö Aaltosen museossa Turussa näyttely, jota Anu Pentik työstää tällä hetkellä päivin ja öin. Näyttelyn nimi on vielä mysteeri.

– Sen tiedän, että se tulee olemaan elämäni mittavin työ. Kokonaistaideteos, jossa aion näyttää myös teknistä osaamistani. Ei pelkästään installaatioita, vaan sinne tulee myös oikein isoja keramiikkateoksia, joissa näkyy keramiikan maalaamisen taito.

Anu Pentikin herääminen omaan taiteelliseen työhön ja uniikkiteosten maalaamiseen on tuore, 2010-luvulla alkanut juttu. Tuolloin hänen taidenäyttelyitään oli ympäri Suomea. Toissa vuonna pidetty Helsingin Taidehallin kolmen hallin näyttely oli äärimmäisen suosittu.

– Siellä kävi lähes yhtä paljon kävijöitä, 46 500, kuin Andy Warhollin näyttelyssä, joka oli Taidehallissa 10 vuotta aiemmin, Pentik tietää.

Toinen iso ponnistus, jonka Anu Pentik on saanut juuri valmiiksi 1,5 vuoden työskentelyn jälkeen, on Helsinkiin, Bulevardille avattavan Lapland hotellin uniikkiteokset. 180 huonetta käsittävän hotellin huoneisiin tulee uniikit keramiikkateokset, jotka henkivät rosoista luontoa. Käytäviä koristavat Pentikin suunnittelemat vaskoolit.

– Tämä on hyvin poikkeuksellista. Nykyään hotelleihin laitetaan painettuja printtejä, ei enää satsata taiteeseen.

Taide ja keramiikka ei synny itsestään. Pentikin yritystoiminnan vetovastuu on Anun ja Topin pojalla, Pasilla, mutta taiteellinen johtaja Anu työskentelee yhä joka päivä niin tehtaalla kuin kotistudiossakin.

– Nousen joka aamu puoli viiden, viiden aikaan. En viitsi maata sängyssä. Lähden kotoa niin hiljaa, etteivät Topi ja koirat herää.

Tehtaalla Anu katsoo päivän työt assistenttien kanssa ja kotistudiossa tekee omia töitään illalla niin pitkään, että raahautuu studiosta suoraan sänkyyn.

Näinä päivien ja yön tunteina Anu Pentikin mielessä on nyt muodostunut Pentikin 50-vuotisastiasto.

– Tai itse asiassa se ei ole astiasto, vaan se on ruokailuun tarkoitettujen kivojen esineiden kokoelma.

Astiasto-sana saa Pentikin mielestä jäädä 2010-luvulle. 2020-luvulla hän haluaa tehdä jotain modernia, joka sopii nuorten pienten kotien pieniin kaappeihin.

– Sovitellaan niin, että kaikki sopii yhteen kaikkien kanssa ja siitä syntyy kuitenkin harmoninen kokonaisuus. Tietokoneella ja automaatiolla tehdyt työt alkavat vähän tympiä 2020-luvulla ja etsitään ihmisen käden läsnäoloa.

Kun ihminen 1990-luvulla halusi astian käteen ottaessaan palata mummolan lämpöiseen tunnelmaan, haluaa hän 2020-luvulla nähdä yksinkertaisesti kaunista ja ainutkertaista. Oli vuosikymmen mikä tahansa, ja löytyvät nuo astiat äidin tai tyttären kaapista, on pohjassa Pentikin merkki ja muodossa Anun idea.