Nars­kun­taa ja kuohuja Ou­lan­gan tal­ves­sa

Ryhmä keskieurooppalaisia talvimatkailijoita kokoontuu Ruka Adventuresin safaritalolle Rukalle varttia vailla kymmenen. Edessä on lähtö lumikenkäretkelle Oulangan kansallispuistoon. Tämä Kuusamon ja Sallan alueille sijoittuva puisto on houkutellut kävijöitä jo 70 vuoden ajan.

Kuusi hollantilaista pukee täyshaalarit ja pakkassaappaat. Neljälle muulle menee vain kahdet saappaat. Muuten asiakkailla on lämmintä tarpeeksi omasta takaa. Pakkanen on alle kymmenessä asteessa, niin että eihän tässä hätiä mitiä.

Pikkubussi siirtää ryhmän parinkymmenen minuutin päähään Juumaan Basecamp Oulangan parkkipaikalle. Siitä pääsee paitsi 12 kilometrin pituiselle Pienelle Karhunkierrokselle, myös lumikengillä tallatuille lähireiteille.

Parkkipaikalla opas Joonas Koskinen neuvoo englanniksi vaihe vaiheelta, miten lumikengät kiinnitetään töppösiin ja miten niitä käytetään.

– Yleensä ottaen reitillä on helpompi kulkea ilman lumikenkiä. Siellä on muutamia jyrkempiä ylä- ja alamäkiä, joissa voi olla vähän liukkaampaa, Koskinen kertoo suomeksi Koillissanomien kuvaajalle ja toimittajalle. Tämä osoittautuu täsmälliseksi ohjeeksi.

Monet yritykset tekevät alueelle retkiä, ja se näkyy lumessa mutkittelevina ja risteilevinä puolen metrin levyisinä talvipolkuina. Ne ovat erikseen kuin Pienen Karhunkierroksen baana, joka ainakin tässä Myllykosken lähellä on parin metrin levyinen.

Lumikenkien tiivistämällä polulla voi siis kävellä myös ilman lumikenkiä. Koskisenkin ryhmä voisi tehdä niin. Umpilumeen ei ryhmän parituntisella retkellä poiketa ollenkaan.

Mutta lumikengittä kuljettavia talvipolkuja ei olisi ilman, että ne olisi ensin tallattu lumikengillä. Ilman lumikenkiä kohteisiin suuntaavan pitää myös muistaa, että sateen jälkeen polulla on pehmeää lunta kunnes se ehtii polkeutua ja pakastua tiiviiksi.

Hyvin suositulle Kitkajoen Myllykoskelle Basecampin parkista ei ole kuin puoli kilometriä, mutta tällä retkellä se huitaistaan vasta lopuksi. Loppusuoralla myös tilastoidutaan automaattilaskuriin, yhteen monista, joiden avulla puiston kävijämääriä seurataan ja huoltotarpeita arvioidaan.

Vuonna 2025 Oulangan kansallispuistossa oli arviolta 170 400 käyntiä. Nyt tammikuulla on hiljaisempaa kuin joulun ja uuden vuoden aikoihin.

Parkkipaikalta on lähdössä samaan aikaan toinenkin, yhdeksän hengen ryhmä. Se on tullut Ranskasta, ja opaskin on sieltä. Ranskaan rekisteröidyn pikkubussin kojelaudalla makaa punakuonoinen leluporo.

Suuri määrä yrityksiä hyödyntää liiketoiminnassaan Metsähallituksen ylläpitämiä retkeilyrakenteita. Oulangan kansallispuistossa Metsähallituksella on 56 matkailuyhteistyösopimusta. Niistä 40 on käyttöoikeudellisia ja 16 viestinnällisiä sopimuksia.

Koskinen kuljettaa ryhmän ensin joen törmälle ihailemaan ja kuvaamaan Myllykosken alapuolella olevaa suvantoa. Siinä on sulaa, irtonaisia jäänpaloja ja rannalla kiintojäätä. Matkalla saadaan ensimmäisenä tietoiskuna kuulla ketun ja jäniksen jäljistä ja jäniksen suojaväristä.

Yrityksen laatiman retkikuvauksen mukaan tällä koko perheelle sopivalla retkellä voisi hyvällä tuurilla nähdäkin eläimiä, koskikaran sukeltelemassa tai kuukkelin lentelemässä tuttavallisesti lähelle. Mutta nyt eläimiä ei näy.

Korkealta törmältä näkee Myllykosken riippusillan ja ihmisiä rannalla kosken 100-vuotiaan myllyrakennuksen luona. Sekä vastarannalla joen Putaansaaressa olevan saunamökin.

Koskinen hallitsee hommansa hyvin. Hän pääsee kertomaan sellaistakin, että yksi hänen kavereistaan käy joka aamu Kitkajoessa uimassa. Lämpimämpiin vesiin tottuneita asiakkaita hykerryttää.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Seuraava pysähdyspaikka koittaa, kun on tehty muutama mutka ja hivuttauduttu rinnettä alas. Ollaan kostean notkon mättäikköisellä pohjalla, joka jatkuu koskenalussuvannon perälle.

– Kuusamossa on sanottu olevan maailman puhtain ilma. Joten pitäkää huoli, että hengitätte täällä paljon, Koskinen kertoo asiakkaille, hiplaa kuusen jäkäläviikseä ja kertoo, mikä se on.

Tästä noustaan joenrantakalliolle, jossa päästään ottamaan lisää kuvia. Hollantilaiset pyytävät, että Koskinen ottaa heistä ryhmäpotretin.

Taustalla näkyy harmaansininen Kitkajoen pinta, joka on Myllykosken jälkeen rauhoittunut – yltyäkseen kohta Aallokkokoskeksi.

Kalliolla on myös itsenäisiä matkailijoita kameroineen. Peräti neljällä on kamerateline pystyssä lumessa.

Koskinen kertoo, että myllyn luona oli kerran kaksi italialaista kuvaamassa ja miten sitten kävi: toisen alta petti jää, ja putoaja kellutteli kosken alas. Kastui, mutta ei loukkaantunut.

Näyttävä jokiluonto, kulttuurihistoria ja matkailijavirta tarjoavat tällä alueella opastaville tarinavarantoa, joista ammentaa.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Retki jatkuu Myllykosken riippusillan ja Putaansaaren takana olevan kiinteän sillan toiselle puolelle Aallokkokosken rannalle. Siellä Koskinen jakaa kuumaa kaakaota ja pieniä kanelipullia. Asiakkailla on myös omia eväitä repuissaan. Kello näyttää tauolla kahtatoista.

Liukkaimpana paikkana tällä retkellä ovat Myllykosken riippusillan itäpäästä Putaansaaren rinteeseen nousevat lyhyet portaat, jotka kuljetaan tullen mennen. Portaissa on puukaiteet, mutta paksu köysi ei olisi lisänä pahitteeksi näin talvikäsineillä tukea ottavalle.

Kuuden hollantilaisen naisen kaveriporukka on matkaillut ennenkin. Naiset ovat kotoisin samasta kylästä ja tunteneet toisensa pienen ikänsä, joka on noin 38 vuotta.

– Kun olimme 25, aloimme säästää pidempää matkaa varten. Kun täytimme 30, teimme kolmen viikon matkan Argentiinan. Seuraava reissu oli tarkoitus tehdä 35-vuotiaana, mutta kun alkoi syntyä lapsia, matka vähän siirtyi, kertoo Nathalie Pashouwees.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lieke Wingens sanoo, että Kuusamoon päädyttiin, kun tällä kertaa mietittiin sopivaa paikkaa, jossa voi viettää viikon. Wingensin kaksi lasta ovat reissun aikana päivähoidossa ja kotona isänsä hoidossa.

Kaveriporukka haluaa viettää aktiivista lomaa. Edellisenä iltana oli etsiydytty katsomaan revontulia. Samalla muuten oli vähän tartutettu auto lumeen, mutta sellainen kuuluikin seikkailuun.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus survaista sukset ladulle. Paluulento on sunnuntaina.

– Viikon matka eli lennot, mökki, auto, ohjelmapalvelut ja ruoat maksavat kuudelta hengeltä yhteensä 15–18 000 euroa, sanoo Shiao Li Wilson.

Joonas Koskisenkin kokemuksen mukaan hollantilaisten matkailijoiden määrä Kuusamossa on lisääntynyt. Koskinen, 22, on ollut Kuusamossa opastamassa tätä ennen kolme talvea ja kaksi kesää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kaveriporukasta Sanne Smit sanoo, että hänen siskonsa ja työkavereitaan on käynyt Kuusamossa.

– Kesällä voisin laskea täällä koskea lautalla, Smit sanoo.

Sanominen ilmentää hyvää muistijälkeä.

Koskinen kun näytti rannassa kännykästään videota, jonka hän kuvasi kesällä kipparoidessaan asiakkaita kumiveneellä aalloissa ja pärskeissä. Juuri siinä samassa kohti.

Juttua muokattu 23.1.2026 klo 13.07 korjaamalla kuuden hollantilaisen matkakulujen yhteissummaksi 15 000–18 000 euroa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.