Petri Vartiainen kirjoitti Kalevaan pakinaa joskus runsas viikko sitten. Hän käytti tietysti kirjailijan vapautta, kun herätteli henkiin ammoisia savotta-aikoja, jolloin taivalkoskiset ja kuusamolaiset olivat keskenään kuin kissa ja koira.
Turhaa herättelyä. Tänään Taivalkoski ja Kuusamo löhöilevät kylki kyljessä kuin isoveli ja pikkuveli. Hyvässä sovussa ja toistansa arvostaen.
Palautui Petrin kirjoituksen myötä kuitenkin mieleeni vanha Koillismaa, johon kuuluivat myös Posio ja Pudasjärvi. 1990-luvun lopulla olimme tässä maassa edelläkävijöitä, kun mietimme yhdessä sotea, alueen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaa. Lähihistoria lähti mielessäni soljumaan.
Hankkeesta seurasi ainakin se, että Posio ja Taivalkoski alkoivat tukeutua muutamissa erikoissairaanhoidon toiminnoissa entistä enemmän Kuusamoon. Myös päivystysyhteistyö sai hyvän sysäyksen ja Taivalkosken ja Kuusamon kesken tämä yhteistyö jatkuu edelleen. Luottamus kuntien kesken oli hyvä ja jossakin vaiheessa Posio oli mukana myös yhteisessä Naturpoliksessamme. Maatalouslomituksen yhteistyö jatkuu nykyisinkin. Toivottavasti tuleva maakuntahallinto ei hajota tätä yhteistyötä.
Vuoden 2002 paikkeilla Pudasjärvi irtautui Koillismaasta ja alkoi suuntautua merimaihin. Taisi politiikkaakin olla vähän mukana. Pudasjärviset kun asettivat kansanedustajaehdokkaan keskustan riveihin. Jospa merimaista ropisisi ääniä Oulunkaaren omalle ehdokkaalle.
Se hanke meni pommiin, mutta Oulunkaari jäi ja Oulunkaaren sosiaali- ja terveydenhuoltoyhteistyö näyttää sujuneen hyvin.
Posio alkoi suuntautua Rovaniemelle puolenkymmentä vuotta myöhemmin. Syitä voi vain arvailla, mutta ainakin yksi pätkäposiolainen sai Rovaniemeltä työpaikan. Alkuvuosien edulliset terveydenhuollon kustannukset alkoivat sittemmin Rovaniemi-yhteistyön myötä nousta kestämättömiksi ja uutena ratkaisuna Posio ulkoisti oman sotensa. Sen myötä Posion terveydenhuollon suuntaus Kuusamoon on osittain palautunut. Nyt Posio näyttää hakevan paikkaansa Itä-Lapista.
Ennen Posion irtautumista Koillismaalla käytiin tiiviit kuntaliitosneuvottelut. Lukuisat työryhmät yrittivät etsiä järkeviä yhteisiä toimintoja, mutta etäisyyksien vuoksi niitä ei oikein löytynyt. Lopulta niin Posio kuin Taivalkoskikin tekivät liittymisestä kielteiset päätökset.
Kielteisyyden viimeinen peruste olivat valtionosuudet. Alkuvuosien liitosporkkanaraha olisi lämmittänyt muutaman vuoden, mutta sitten valtionosuudet Uusi Kuusamo -kunnassa olisivat pudonneet rajusti. Kuntaliitolta lainassa ollut kuntajakoselvittäjä totesikin liitoksen kariuduttua, että liitos olisi ollut taloudellisesti aivan hölmö päätös. Hänen mukaansa parempi olisi ollut Taivalkosken ja Pudasjärven liitos jota myös selvitettiin. Sekin kuitenkin aluetaloudellisesti tappiollinen.
Tuleva maakuntahallinto jättää meille tänne mukavat, hyvät ja keskenään sopuisat kotikunnat. Sopivan etäällä toisistaan.
Siihen aikaan, kun Kuusamo sai ensimmäisen liikenneympyränsä Wetterille, kävimme lasten kanssa usein Tropiikissa. Kun eka kertaa ajoimme ympyrään, joku lapsistamme totesi, jotta tähän pitäisi laittaa kyltti ”Ulos”, että kuusamolaiset osaisivat pois liittymästä.
Kerroin jutun Hannu Kallungille, joka oli silloin Kuusamon perusturvajohtaja. Hannua nauratti ja hän kertoi mitä hänen lapsensa olivat sanoneet samassa ympyrässä. Pitäisi panna kyltti, jossa lukisi: ”Huom taivalkoskelaiset: vain yksi kierros!”
Joten sydämellistä tämä yhteistyö on ollut.
-
Petri Vartiaisen pakinan Kalevassa voi lukea tästä linkistä: