Edellisestä kirjeestä on pitkä aika.
Näyttää siltä, että en ole palaamassa normaaliin elämään, kun rajoituksia asettaa laajeneva, leviävä ja lisääntyvä korona-pandemia. Olen elänyt omassa elämässäni epävarmoja aikoja. Omassa kuplassa.
Elämä on tuntunut jo keväällä varsin merkityksettömältä, tarkoituksettomalta ja turhalta neljän seinän sisällä. Ollaanko nyt vuodenvaihteessa menossa vielä pahempaan?
En tiedä oikeastaan mitään tulevaisuudesta. Toivottavasti se rokote saadaan ensi vuoden alussa.
Elän edelleen päivän kerrallaan, kun ei tiedä kukaan varmaa tästä koronasta kuin että siihen voi sairastua, joutua sairaalaan, teho-osastolle ja jopa kuolla.
Varustauduin hyvin koronaan keväällä, ostin sata kappaletta kertakäyttöisiä kasvomaskeja ja sata kappaletta suojakäsineitä.
Myöhemmin ostin visiirin ja otsakuumemittarin jolla saa välittömästi mahdollisen kuumeen itsestään. Viimeisin hankintani on pulssioksimetri.
Kontakteja olen välttänyt, en kulje julkisissa kulkuvälineissä, ravintoloista nyt puhumattakaan. Yökerhot kierrän kaukaa. Olen kuitenkin palannut siltä osin normaaliin, että olen käynyt lähikaupassa.
Suuria ruuhka-aikoja vältän. Kaupassa käydessä käytän aina käsidesiä ja kasvomaskia. Välimatkoja pidän ulkoilleessa ja kädet pesen aina esimerkiksi kotiin tullessa.
Keväällä ei jäänyt tuntemattomaksi ruuan verkkokauppakaan, nouto ja kotiinkuljetus, kun minulla ei ollut oikeastaan ketään ruuan hakijaa.
Lähimaksua olen ryhtynyt käyttämään entistä enemmän. Pelasin jopa raveja kerran Ruotsiin verkon kautta.
Yritän kuitenkin välttää kaikenlaista pelaamista verkossa, sillä siellä sitä koukkuun voi jäädä.
Ulkomaanmatkoja minulla ei ole suunnitelmissa. Olen huomannut nyt liikkuessani, että turvavälit alkavat vähitellen ihmisiltä luistaa. Jotkut ovat ihan perstuntumalla kaupan jonossakin.
Olen miettinyt paljon itsekseni, että tarttuuko korona kaikenmaailman näppäimistä ja napeista kuten liikennevalojen, pankkiautomaattien, maksuautomaattien näppäimistä, hissin napeista, oven kahvoista, rivoista, ostoskärryistä ja kerrostalon portaiden kaiteista.
Avoimia kysymyksiä on paljon, kuinka kauan esimerkiksi aivastaessa pisarat voivat olla ilmassa ja kuinka pitkälle partikkelit pahimmillaan lentävät.
Miten kauan erilaisilla pinnoilla virukset viipyvät? Varovaisuus ja pelko viruksesta ovat kuvassa edelleen, niin paljon on tuntematonta. Uutta normaalia saattaa olla vielä tiedossa lisää.
Neljän seinän sisällä yritän elää suhteellisen normaalia elämää. Käyn pari kertaa viikossa kaupassa. Missään yleisissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa en tule käymään, edes toriparlamentissa.
Kaupoissa asioiville varsinkin eläkeläisille ja riskiryhmäläisille pitäisi antaa ilmaiset kasvomaskit.
Paljon voimia sinulle näinä epävarmuudenaikoina rokotetta odotellessa ja hyvää joulua ja uutta vuotta.