Tämä kiitos on tarkoitettu kaikille äideille unohtamatta tietenkään omaa rakasta äitiäni. Me ihmiset emme aina muista kiittää, vaan sorrumme herkästi ”sitten kun” -ajatteluun. Pitäisi muistaa, että täydellistä hetkeä kiitokselle ei välttämättä tule koskaan.
Siis kiitos äiti, kun annoit lapsena meidän sisarusten leikkiä vapaasti mielikuvitusleikkejä ja luit meille kirjoja. Kiitos äiti, kun saattelit minut ujon ja hiukan pelokkaan lapsen koulunpihalle aloittaessani opinpolkuni.
