1970-luku
Olimme juuri muuttaneet Posiolle ja aloin tehdä jotain, joka on lähellä sydäntä: keramiikkaa. Syntyi Kaamoskivi-kynttiläjalka, joka sai ideansa Posion vaakunan väreistä: punaisesta, mustasta ja valkoisesta. Kaamoskivet käynnisti Pentikin keramiikkatuotannon, ja tuote otettiin todella hyvin vastaan. Sitä myytiin messuilla ja Stockmannilla.
Tänä päivänä pidän Kaamoskiviä arvossaan ja museoesineenä. En voisi enää ajatella aloittavani niiden tekemistä, koska olen täysin eri ihminen nyt ja elinympäristö on muuttunut. Nyt ollaan ollaan selkeitä, graafisia, arkkitehtoonisia.
1980-luku
Silloin koin olevani urani huipulla, kun yhdessä Marja Mykkäsen kanssa suunnittelemaani nahkatakkia myytiin Fifth Avenuella New Yorkissa. Muun muassa John Lennonin vaimo Yoko Ono ja Ruotsin kuninkaalliset ostivat takkeja.
Poronvasannahasta tehty takki oli luksustuote, joka maksaisi tämän päivän rahassa kolmisen tuhatta euroa.
Aloitimme nahkatuotannon ja viennin juuri 1980-luvulla. Tuotanto kasvoi pienistä matkamuistoista nopeasti vaatteisiin. Teimme jopa nahkabikineitä. Kaikki kasvoi nopeasti, mutta sitten tulikin lama 1980-luvun lopussa, 1990-luvun alussa. Meidän piti ajaa alas huonekalutuotantomme ja nahkastudiomme.
1990-luku
1990-luvulla elettiin lama-aikaa ja ihmiset tarvitsivat jotain lämmintä, helppoa ja kodista. Jotain joka henkii mummolaa. Syntyi Aino-astiasto. Astiaston idea syntyi, kun muistelin lapsuuteni hyviä hetkiä. Kuva siitä, kun olen vaarin maatilalla äidin kuoleman jälkeen ja ihmiset tulevat heinäpelloilta syömään ruokaa Arabian vihreistä astioita, on jäänyt tarkasti mieleeni.
Aino-astiasto lähti heti myymään hyvin, jopa yli odotusten.
Sen tuotanto on yritetty lopettaa, että saadaan uutta tilalle. Joudumme kuitenkin aina tekemään sitä, kun ihmiset haluavat jonkin määrätyn tuotteen. Suomen kansa ei halua luopua siitä.
Minusta se oli oikea tuote siihen aikaan, kun haluttiin suomalaisuutta, kauneutta ja pehmeyttä, mutta tänään ei enää tehtäisi sellaista tuotetta. Aika on toinen.
2000-luku
2000-luvulla suunnittelemani Vanilja-astiasto on samanlainen kestosuosikki kuin Aino. Ihmiset ostavat sitä yhä edelleen. Se on moderni, kansallisromanttinen ja iätön astiasto.
Jostain syystä sen kuvion tekemiseen meni minulta yli vuosi. Se on hyvin epätyypillistä minulle. Yleensä ideat jalostuvat tuotteiksi hyvin nopeasti.
Vaniljan kuviossa aloitin yksinkertaisesta, kokeilin kaiken maailman krumeluurit ja palasin monen kuukauden jälkeen takaisin mahdollisimman yksinkertaiseen.
Siitä tuli suosikki ja se tulee varmasti olemaan sellainen vielä kauan. Nyt retroilemme vähän ja suunnittelemme siitä omia, uudennäköisiä tekstiilejä. Menee vuosi, 1,5 vuotta, ennen kuin saamme sen markkinoille.
Olen edelleen Vaniljasta ylpeä.
2010-luku
Tuolloin aloitin oman taiteellisen työn. Minulla oli taidenäyttelyitä monessa eri paikoissa, mutta suurin oli toissa vuonna Helsingissä Taidehallissa. Se meni äärettömän hyvin. Siellä kävi lähes yhtä paljon kävijöitä kuin Andy Warhollin näyttelyssä, joka oli samassa tilassa kymmenisen vuotta aiemmin.
Näyttely meni niin äärettömän hyvin, että olen tekemässä Väinö Aaltosen museoon Turkuun isoa näyttelyä. Tila on tuplasti isompi kuin Taidehalli. Näyttely avataan 2020 kesäkuussa. Teen sen eteen kovasti töitä. Se on tosi iso juttu.
