Toi­mit­ta­jal­ta: Nel­jän­tien­ris­teyk­sen kivet he­rät­ti­vät vil­kas­ta kes­kus­te­lua – onko Kuu­sa­mon ym­pä­ris­tö­ju­lis­tus vai­pu­nut un­ho­laan?

-
Kuva: Mikko Halvari

Viime viikolla Koillissanomien uutiset Neljäntienristeyksen kivivalinnoista herättivät vilkasta keskustelua lehden Facebook-sivuilla. Osalle oli yhdentekevää, mistä kivet kulttuuriristeykseen rahdataan. Toisille itsestään selvää, että jostain pitää säästää, ja mieluummin kivistä kuin kouluista. Osa taas vaikutti pettyneeltä luontopääkaupunkina itseään markkinoivan Kuusamon valintoihin.

Toimittajana käytän, valitsen, punnitsen ja mietin sanoja päivittäin. Ihastelen ja ihmettelen kielenkäyttöä, silmät sirrissä luen myös rivien välistä.

Henkilönä haluan tekoja sanojen lisäksi.

Kuusamon kaupungin sivuilta löytyy vuonna 1993 kirjoitettu ympäristöjulistus, jossa kunnanvaltuusto sitoutuu noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita kaikissa päätöksissään. Julistus velvoittaa kaikkia kunnan toimielimiä ja kaikkia kunnan palveluksessa olevia kaikissa toimissaan.

Aikana, jona kyseinen julistus on tärkeämpi kuin koskaan, se vaikuttaa osin hautautuneen unholaan.

On totta, että raha on rajallista, ja kaupungin pyörittäminen maksaa rahaa, jota Kuusamollakaan varmasti ei ole liikaa.

Joku saattaa nähdä asian niinkin, että tuomalla kivet Suomen ulkopuolelta tulee säästäneeksi suomalaisia luonnonvaroja. Lisäksi säästetyn rahan voi ohjata johonkin muuhun kaupunkilaisia hyödyttävään asiaan tai palveluun.

Toisaalta vaakakupissa ovat varsinkin Kiinan osalta ilmastopäästöt ja mahdolliset ihmisoikeusongelmat. Hankkimalla saatavilla olevat kivet Suomesta päästöt jäisivät huomattavasti pienemmiksi ja kivet olisi louhinut aikuinen, jonka työturvallisuudesta on huolehdittu. Lisäksi verorahat työstä olisivat jääneet Suomeen.

Äkkiä ollaankin etiikan ja moraalin upottavassa suossa.

Samaan aikaan Kuusamo markkinoi itseään luontopääkaupunkina. Ja onhan täällä mitä markkinoida. Metsää, koskia ja rinnesoita. Puhdasta ilmaa ja hiljaisuutta. Se saattaa riittää matkailijoille.

Paikalliset toivottavasti haluavat laajentaa luontopääkaupungin käsitteen koskemaan myös käytännönasioita. Päätöksiä ja tekoja, joilla todella pyritään hiilineutraaliuteen – päättäväisesti.

Facebook-keskustelussa yksi henkilö oli sitä mieltä, että talven tullen on herttaisen yhdentekevää onko kivet tuotu muualta vai ei, kun lumipolanne ne peittää. Useampi toi esiin esimerkkejä Helsingistä ja Joensuusta, missä ulkomailta tuodut kivet on jouduttu vaihtamaan, koska ne eivät kestäneet suomalaista säänvaihtelua.

Kuusamossa ensikäden kokemusta ulkomaisen kiven kestosta saadaan todennäköisesti vasta parin vuoden kuluttua, kun remontti on valmistunut ja pintoja päästään kuluttamaan normaalisti.

Itseäni mietityttää se, opitaanko siitä mitään, jos kivet joudutaan Kuusamossakin muutaman vuoden kuluttua vaihtamaan?