Ur­hei­lua ei nyt ole ja muu­ten­kin kaikki on muut­tu­nut - Äk­ki­py­säh­dys tekee lopulta vain hyvää

-
Kuva: Mikko Halvari

Viikko sitten torstaina piti alkaa lentopallon naisten Mestaruusliigan pudotuspelien. Aiemmin päivällä tuli tieto, että yli 500 ihmisen kokoontumiset on kielletty. Ensi alkuun vaikutti, että Kuusamossa voidaan kuitenkin pelata normaalisti.

Kävin syömässä ja olin valmis suuntaamaan askeleeni liikuntahallille – kuten satoja kertoja aiemminkin olin vuosien saatossa tehnyt. Sillä välin olikin kaikki mennyt uusiksi. Lentopalloa ei sinä iltana pelattaisikaan.

Alkuun tilanne oli tietysti hämmentävä. Pikku hiljaa alkoi tulla muidenkin lajien osalta tietoa kausien loppumisesta. Lauantaina Lentopalloliittokin vahvisti, että kausi oli nyt tässä.

Kaiken kaikkiaan tilanne on äärimmäisen erikoinen – ja toki vakava – eiväthän suunnilleen kaikki isot palloilusarjat eri puolilla maailmaa olisi muuten pysähtyneet ja esimerkiksi hiihtolajien maailmancupit loppuneet tämän kauden osalta kesken. Pienempiä ja suurempia urheilukisoja on peruttu tai siirretty tulevaan. Tapahtumajärjestäjiähän tämä aika varmasti koettelee aika lailla.

Kyllä tämä tilanne on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Tässä kun on itse ainakin jollakin tapaa rytmittänyt elämää suunnilleen viimeiset kolme vuosikymmentä erinäisten urheilutapahtumien, kuten arvokisojen ja palloilusarjojen kausien kautta, niin nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa urheilua ei ole.

Saa nähdä kauanko tämä tilanne kestää. Pahoin pelkään, etteivät jalkapallon EM-kisat ja jääkiekon MM-kisat jää ainoiksi suuriksi urheilutapahtumiksi, jotka pitää siirtää tai perua. Tokion olympiakisojen järjestäjäthän vakuuttelevat kovasti, että kisat saadaan ajallaan käyntiin heinäkuussa. Rohkenen epäillä.

Vaikka tilanne nyt on äärimmäisen hankala ja ehkä joillakin ihmisille on nyt jopa epätoivon pilkahdus hiipinyt puseroon, on syytä muistaa kaiken keskellä toivo paremmasta huomisesta. Eiköhän tuo nyt ympäri maailmaa jylläävä koronavirus jossakin vaiheessa rauhoitu. Tosin aikaahan tässä menee varmasti, mutta mihinpä tässä loppujen lopuksi on kiire.

Ihmisille, jotka pöljyyksissään ovat vouhouttaneet ympäriinsä ja tuhonneet maailmaa, tuli nyt pakollinen pysähtyminen. Toivottavasti tämä nyt laittaa ihmiset ajattelemaan, että mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeää. Vaikka tällä hetkellä tilanne saattaa tuntua vaikealta, suuremmassa mittakaavassa ajateltuna tulee tämä lopulta osoittautumaan pelkästään hyväksi asiaksi koko maapallon kannalta. Näin uskon.

Itselleni vallitseva tilanne on oikeastaan kaikin puolin hyvä, vaikka urheilua ei olekaan. Tässä on nyt saanut olla muutaman päivän kotipuolessa etätöissä eikä ole tarvinnut lähteä mihinkään – koiran ulkoilutusta lukuunottamatta.

Yhtään ihmistä en ole tavannut muutamaan päivään, mutta siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä. Hyviä ystäviä tai lähisukulaisia tulee muutenkin nähtyä ihan liian harvoin.