Ve­sis­töt ovat tul­vas­sa ja maa on lä­peen­sä märkää, ja siihen on vaan so­peu­dut­ta­va – "On tar­vit­tu pitkät ku­mi­ken­gän varret"

– Vesi myös on irrottanut rannoilta puuroskaa veteen jonkin verran.

Ala-Irnillä vedenpinta oli tiistaina 41 senttiä ja esimerkiksi Taivalkosken Kostonjärvellä 59 senttiä korkeammalla kuin tähän aikaan keskimäärin. Koillismaan luonnonjärvet ovat yleisesti noin 30 senttiä keskimääräistä korkeammalla.

PVO-Vesivoima varastoi vettä Irni-, Kero- ja Polojärviin sekä Koston- ja Kynsijärviin yleensä Iijoen voimalaitoksen tarpeisiin, mutta nyt tilanne on eri. Vettä on juoksutettu voimalaitoksista myös ohi elokuun puolivälistä lähtien, sillä sademäärä Koillismaalla ja koko Iijoen valuma-alueella on ollut heinäkuun loppupuolelta lähtien hyvin suuri.

Syyskuun lopulla Iijoen keskijuoksulla Pudasjärvellä oli tämän vuoden viides ja korkein tulvahuippu, selvästi korkeampi kuin mitä kaksi kevättulvaa olivat.

– Iijoen latvajärvien säännöstelystä vastaavana tein ratkaisun, että pienennytin hieman Koston ja Irnin padon juoksutuksia, niin että Pudasjärven tulvasta sai leikattua edes vähäsen, toteaa PVO-Vesivoiman ympäristöjohtaja Aaro Horsma.

– Pienennyksistä huolimatta Irnin ja Koston juoksutukset ovat olleet suuria vuodenaikaan nähden. Koston padosta on juoksutettu jopa syyskuun lopun ennätysmääriä. Koko Iijoen alueella on ollut poikkeuksellisen paljon vettä. Irnin juoksutuksen pienennyksellä oli vaikutusta Jokijärvellä, jossa myös vedenkorkeus on ollut vuodenaikaan nähden korkealla.

Irnillä ja Kostolla vedenpinta on vielä noin 30 senttiä säännöstelyn ylärajan alapuolella. Posion Yli- ja Ala-Suolijärvellä matkaa ylärajaan on noin 20 senttiä, ja järvet ovat tällä hetkellä vain muutaman sentin ajankohdan keskiarvoa korkeammalla. Suolijärvetkin ovat PVO-Vesivoiman säännöstelyssä.

PVO-Vesivoima lisäsi maanantain hieman Koston ja Irnin juoksutuksia.

– Emme päästä järviä juurikaan nykyistä korkeammalle. Järviä lähdetään nyt kääntämään maltilliseen laskuun, Aaro Horsma sanoo.

– Tehdyt toimenpiteet on tehty ympäristösyistä. Niillä ei ole ollut vaikutusta vesivoiman tuotantoon.

Yhteydenottoja ja kysymyksiä Irnin ja Koston tavanomaiseen nähden korkeasta vedenkorkeudesta on tullut voimayhtiölle vain muutamia. Horsman mukaan paikalliset ihmiset ymmärtävät, että tilanne johtuu runsaista sateista.

Iijoen Väätäjänsuvannossa Taivalkoskella virtasi tiistaina vettä 110 kuutiometriä sekunnissa, joka 2,7-kertainen määrä ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Oulankajoella luontokeskuksen kohdalla virtaus oli yli 2,2 kertaa, Kitkajoella Käylässä 1,5 kertaa ja Kuusinkijoen Myllykoskella 1,8 kertaa se mitä keskimäärin tähän aikaan.

Kalastuskausi on päättynyt useimmilla joilla, mutta Kostonjoen lupa-alueella saa virvelöidä ja perhostella vielä lokakuun loppuun. Toki lohikalat on nyt rauhoitettu.

Kuusamolainen Pertti Talala kertoo käyneensä Kitkajoella kesän aikana pari kertaa, Kuusinkijoella useammin.

– Kun vettä joessa on paljon, kalan saanti on vähän haasteellisempaa. Kalalla oan enemmän paikkoja olla piilossa. Sekin vaikuttaa kalan ottihalukkuuteen, että vesi on sameampaa, Talala sanoo.

– Taimenillehan on hyvä asia, että kalaa ei ole niin helppo saada.

Yli-Kitkalla katiskoilla ahventa ja haukea ammattikalastava Timo Posio sanoo, että ei ole huomannut vedenkorkeudella olevan saaliisiin vaikutusta.

– Kalaa on tullut vaihtelevasti pitkin kesää. Silloin kun sitä on tullut huonosti, suurin syy on ollut se, että pyydykset eivät ole olleet siellä missä kalat.

– Niillä alueilla, joilla liikun, on vaarallisia karikoita hyvin vähän. Niiltä voi ajaa niin matalan kuin korkean vedenkin aikaan. Mutta Suolijärvillä yksi isäntä sanoi ajaneensa kahdestikin karille alueella, jolla on ikänsä liikkunut. Ilmeisesti paikka on näyttänyt erilaiselta veden korkeuden takia, Posio sanoo.

Yli-Kitkalla on saatu tänä syksynä runsaasti särkeä. Mourusalmen kalasatamassa sitä on perkattu koneella noin 20 tonnia. Suurimmassa apajassa on Timo Posion mukaan ollut perkattavaa yli neljä tonnia. Apaja vedettiin nuotalla Konttiselällä.

Pohjavedet ovat melkein kaikkialla Koillismaalla normaalia korkeammalla. Koillismaalla maankosteus on valtaosin normaalin rajoissa, mutta paikoin maa on märkää.

– Kävin vasta laittamassa tolppia vadelmamaalle. Kun tein kangilla maahan reiän, reikään tuli vettä, vaikka kyseessä on rinnepelto, Tavelassa asuva Rauno Veteläinen ihmetteli.

– Vadelmia on joskus kasteltu, mutta tänä vuonna ei tarvinnut. Kun satoi jatkuvasti, marjaa pilaantui tosi paljon. Ei mahda mitään, kun luonnon armoilla eletään.

Vesihuoltotöissä kuivuus olisi hyväksi.

– Linjarakentamisessa teettää pikkuisen enemmän töitä, kun maa on märkää. Monttuihin nousee yön aikana helpommin vettä. Vettä poistetaan tarpeen mukaan pumpuilla. Pyritään myös siihen, että linjaa ei auota kovin paljon etukäteen. Sinällään tämä on tuttua hommaa, sanoo verkostopäällikkö Kimmo Viinikka Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnasta.

Kuolion seudun vesiosuuskunnan laitehuoltaja Marko Parkkisenniemi ei ole havainnut vedenottamon kaivon vedenkorkeudessa sanottavaa eroa tavalliseen.

Osuuskunnan puheenjohtaja Ari Hekkala sanoo, että viime alkukesällä vedessä oli värivirhettä, kun kaivoon kulkeutui kovilla sateilla pintavettä. Nyt syksyllä vastaavaa ei ole nähty.

Hekkala sanoo, että näin syksyllä Lapinluomassa, Heinäjärvessä ja Ala-Kuoliojärvessä kalan saanti on heikkoa. Vesireitille tulee tähän aikaan ylimääräistä vettä Maunujärvestä, jota Voimalohi Oy tyhjentää.

Maunujärvi on luonnonravintolammikko, jossa kasvaa kesänvanhoja siianpoikasia Voimalohen omistajien PVO-Vesivoiman ja Kemijoki Oy:n velvoiteistutuksiin, pääasiassa Iijokisuulle. Tyhjennyksessä kalanpoikaset lähtevät virtaavan veden mukaan, ja silloin ne voidaan kerätä talteen.

– Monilla muilla luonnonravintolammikoilla on jouduttu tekemään ohijuoksutuksia, mutta Maunujärvellä ei. Maunuun sopii kyllä kaikki mitä taivaalta tulee. Olen hoitanut sitä noin seitsemän vuotta eikä sitä ole tarvinnut kertaakaan ohijuoksuttaa, kertoo Voimalohi Oy:n kalastusmestari Antti Kinnunen.

Lue lisää: Ou­lan­ka­joen syys­tul­va kasvoi ke­vät­tul­vaa suu­rem­mak­si – Il­mas­ton­muu­tos vai­kut­taa ve­sis­töi­hin monen tekijän vä­li­tyk­sel­lä