Hiihtolomat ovat takanapäin, mutta hiljainenkin talvipäivä tarkoittaa Posion Korouomalla sitä, että parkkipaikalla on kolmisenkymmentä autoa.
Rovaniemeläisten matkailuyritysten tuomia ulkomaalaisia turistiryhmiä nousee pikkubusseistaan ja kerääntyy puoliympyröihin pukemaan varusteitaan, ja omatoimiulkoilijoita suuntaa jääputouksille vähän väliä. Päivän aikana kävijöitä on noin kolme sataa.
Korouomalla käy nykyisin, turistit ja muut retkeilijät yhteen laskettuna, miltei 70 000 ihmistä vuodessa. Vielä viisi vuotta sitten liikuttiin 30 000 kävijässä.
Nopeasti kasvaneet ihmismassat ovat tuoneet mukanaan joukon ongelmia.
Vessat ovat usein törkyiset, sytykkeitä revitään elävistä puista, jääputouksien ympäristössä lojuu nenäliinoja ja liukuesteiden piikkejä, ja rotkoon johtavilla poluilla lasketaan pyllymäkeäkin.
Metsähallitus aloitti maaliskuussa ohjelmapalveluyritysten tehovalvonnan Pohjois-Suomessa. Metsähallituksen erätarkastaja, kajaanilainen Miska Puumala on täällä Korouomalla kaitsemassa, että yritykset noudattavat yhteisiä pelisääntöjä.
Turistien kuskaaminen Korouoman kaltaiselle valtion luonnonsuojelualueelle on nimittäin luvanvaraista touhua: yritysten on solmittava Metsähallituksen kanssa maksullinen yhteistyösopimus. Muutoin reiteille, taukopaikoille, käymälöihin ja muille verovaroin ylläpidetyille rakenteille ei ole asiaa.
Vakavailmeinen Puumala seisoo parkkipaikan kulmassa ja varmistaa, että ulkoilureiteille lähtevien turistiryhmien oppailla on luvat kunnossa. Mukana pitäisi olla vaikkapa valokuva sopimuksesta, mutta tarkastaja näkee kyllä tietokannastakin, jos yrityksellä ei ole sellaista laisinkaan.
Erätarkastajana Puumala on viranomainen, jolla on poliisiin verrattavat oikeudet puuttua väärinkäytöksiin. Nykyisin poliisin koulutus on pääsyvaatimuskin erätarkastajan työhön.
Hän kertoo, että päivän aikana oli tullut vastaan yksi ryhmä, jonka opas ei osannut sanoa, oliko työnantajalla sopimusta Metsähallituksen kanssa.
Tukkanuottasille Puumala ei turistien kanssa ryhtynyt. Paperit voi laittaa kuntoon jälkeenpäinkin.
Parkkipaikan nurkassa pidettävään tehovalvontapäivään osallistuu myös kaksi Metsähallituksen toimistotyöläistä, rovaniemeläinen Katja Blomberg ja helsinkiläinen Leena Yli-Piipari. He ovat virkistyskäytön erityisasiantuntijoita, joiden työtä yritysviestintä on.
Pian paikalle kurvaa moottorikelkkoineen myös kuusamolainen Erkka Pitkänen, joka työskentelee maastossa Koillismaan ja Ylä-Kainuun alueella.
He kertovat, että juuri Korouoman sekä myös Posion Riisitunturin ja Kuusamon Oulangan ongelmat saivat Metsähallituksen havahtumaan siihen, että Pohjois-Suomen huippusuosittuja kohteita pitää kaitsea aiempaa tarkemmin.
Posiolla tehovalvontaa pilotoitiin jo viime talvena, ja tänä talvena käydään myös Pallas-Ylläksellä sekä Oulangalla, jossa talviryhmien määrä on sielläkin noussut.
– Turvallisuusjutut, siisteys, puiden katkominen, tuohien repiminen elävistä puista ja kaikki tämän tyyppinen rupesi lisääntymään niin paljon, että herättiin siihen, että jotain on tehtävä, että Pitkänen kertoo.
Yhteistyösopimusmalli ei ole mikään uusi juttu, mutta monet yritykset eivät Katja Blombergin mukaan tiedä, että sellainen tarvitaan.
Metsähallituksen tavoitteena on, että yritykset toimisivat suojelualueilla kestävästi, vastuullisesti ja turvallisesti.
– Että luontokohteet säilyisivät ennallaan, Blomberg sanoo.
Yhteistyösopimus
Matkailutoimijan on solmittava Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa yhteistyösopimus, jota ilman turisteja ei saa viedä Korouoman, Riisitunturin ja Oulangan kansallispuiston kaltaisille suojelualueille.
Jos yritys käyttää retkeilyreittejä, taukopaikkoja tai muita Metsähallituksen alueiden retkeilyrakenteita, sen tulee lain mukaan maksaa vuosittainen asiakasmäärään perustuva käyttökorvaus. Maksu on 1,5 euroa päivässä yhtä turistia kohti.
Sopimus velvoittaa toimimaan luonnossa vastuullisesti: omat jäljet siivotaan, ryhmäkoot pyritään pitämään maltillisina ja ylipäätään ympäristölle aiheutetaan mahdollisimman vähän kuormitusta.
Korouomalla sopimusyrityksiä on tällä hetkellä 54, Riisitunturilla 53 ja Oulangalla 55.
Lue lisää matkailuyhteistyöstä Metsähallituksen sivuilta.
Koron pirtin vieressä rotkon pohjalle suuntaavien polkujen alkupisteessä on nykyisin kyltti, jossa kielletään pyllymäen laskeminen.
Se on ollut Blombergin mukaan hyvin yleistä jyrkällä Koron jää -reitillä, ja matkailuyritysten tiedetään jopa markkinoineen Korouomaa hienona mäenlaskupaikkana.
Sen lisäksi, että mäenlaskija saattaa törmätä toiseen turistiin tai puuhun, polut ovat pahimmillaan ihmisten takapuolten ja märän talvisään yhteisvaikutuksesta hioutuneet jääkouruiksi, joita ei ilman liukuesteitä pysty kulkemaan.
Viime talvena ne olivat todella vaarallisessa kunnossa, Erkka Pitkänen kertoo.
– Pelastuslaitoksella oli edellisenä talvena kuusi pelastustehtävää tänne, ja osa oli vaativia tehtäviä.
Pulkkia ja liukureita ei haastattelupäivänä onneksi tarvitse väistellä. Sen sijaan Ruskea virta -jääputouksen juurelle liukastelee vähän väliä turisteja ottamaan somekuvia.
Putouksen eteen pystytetty iso keltainen kyltti, jossa varoitetaan irtoavista, tappavan vaarallisista jäämöykyistä, ei näytä tekevän yhtikäs mitään.
– Ollaan mietitty paljon, miten sitä voisi estää, Katja Blomberg huokaa.
Toinen isompi ongelma on ollut huussien siivottomuus. Haastattelupäivänä ne ja taukopaikatkin sattuvat olemaan siistissä kunnossa, mutta reitit moottorikelkallaan kiertänyt Erkka Pitkänen toteaa, että usein tilanne on toinen.
– Huoltoa tehdään täällä vilkkaaseenkin aikaan kerran, maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Sitä on jouduttu vähentämään, ja jos on paljon ihmisiä liikenteessä, totta kai se näkyy.
Kun Korouomaa huonosti tunteva yritys ryhtyy yhteistyöhön Metsähallituksen kanssa, se saa samalla asiantuntija-apua retkien järjestämiseen sellaisilla tavoilla, jotka eivät vaaranna luontoa tai kenenkään henkeä.
Katja Blomberg uskoo, että jos yhteistyösopimus puuttuu, kyse on pikemminkin tietämättömyydestä kuin välinpitämättömyydestä.
– Välillä on käyty tiukkojakin neuvotteluja, mutta suurin osa matkailuyrityksistä haluaa toimia oikein, viitisen vuotta sopimuksia heidän kanssaan solminut Katja Blomberg sanoo.
Viime talvena Korouoman yhteistyösopimusten määrä saatiin miltei tuplattua yli viiteenkymmeneen.
Pitkänen ja Blomberg eivät usko, että luvattomia toimijoita on lopulta kovin paljon. Metsähallituksen sopimuskumppanit, kuten Korouoman eräkahvila ja Korouomalla käyvät ohjelmapalveluyritykset, kyllä kertovat tarkastajille, ketä täällä käy.
– Ihan tietämättömiä me emme ole, Katja Blomberg sanoo.
Mikseivät kaikki yritykset sitten ole perillä lupa-asioista, vaikka ne eivät ole mikään uusi juttu? Se johtuu siitä, että yrityksiä perustetaan Rovaniemelle nykyisin paljon pop up -henkisesti.
Metsähallituksen on vaikea tavoittaa haamuyrityksiä, joten heille on alettu tiedottaa myös maastokylteillä. ”Hei matkailutoimija!” -kyltti on ollut hyvän aikaa Korouomallakin, eikä sitä voi olla huomaamatta.
Edellisviikolla Riisitunturilla vastaavanlaisessa ratsiassa kymmenestä ohjelmapalveluyrityksestä yhdeltä puuttui sopimus.
– Hänkin aikoi sen tehdä. Siinä oli sitä tietämättömyyttä, Pitkänen kertoo.
Hyvin harva on sellainen jääräpää, että kieltäytyy yhteistyöstä senkin jälkeen, kun on jäänyt kiinni useaan kertaan.
– Vuosien varrella Korouomassa ja muualla on ollut vain muutamia yrityksiä, jotka ovat tienneet sopimuksesta, mutta ovat yrittäneet kiertää sitä.
Metsähallitus joutui noin vuosi sitten jättisäästöjen kohteeksi, kun valtion rahat eivät enää riitä kaikkien retkeilykohteiden ylläpitoon. Kuinka paljon tarkastajat ja muut työntekijät loppujen lopuksi ehtivät katsoa yritysten perään tällaisten yksittäisten pistokokeiden ulkopuolella?
– Jonkun verran lisäresursseja tämäntyyppisiin valvontapäiviin tarvittaisiin, mutta ei siinä mitään järkeä ole, että me oltaisiin täällä joka päivä. Viestinnälläkin yrityksiä on tavoitettu tosi hyvin, Erkka Pitkänen sanoo.
Pääasiallinen valvontakeino onkin kertoa yrityksille yhteisistä pelisäännöistä mahdollisimman monessa kanavassa. Siinä onnistutaan Leena Yli-Piiparin mielestä paljon aiempaa paremmin. Tieto on kulkenut varsinkin kuntien ja matkailuyhdistysten, kuten Visit Rovaniemen, kautta.
– Yritykset ymmärtävät nykyisin, mistä tässä on kyse: emme me halua olla lupaviranomainen, joka pyytää maksua, vaan siellä taustalla on kestävä matkailu, Leena Yli-Piipari kertoo.
