Koronaepidemian toinen vaihe ja kiihtymisvaihe on totta. Alueellisia rajoituksia on otettu käyttöön ja lisää on tulossa. Korontilanne on pahentunut radikaalisti Vaasassa, jossa otettiin alkuviikosta käyttöön tiukennettuja rajoituksia. Yli 50 henkilön kokoontumiset kiellettiin, annettiin vahva suositus maskien käyttöön ja sote-alan henkilöstön lomautusten peruumiseen.
Puolestaan hallitus kertoi tiistaina valmistelevansa uusia koronatoimia, joista kuullaan lisää mahdollisesti jo ensi viikolla.
Koillismaalla tilanne on edelleen rauhallinen: ilmaantuvuusluku on nolla. Toivottavasti tilanne pysyykin mahdollisimman rauhallisena.
Omalta osaltaan jokainen voi olla vaikuttamassa tähän noudattamalla annettuja ohjeita. Me kaikki tiedämme, miten pitäisi toimia – ainakin periaatteessa. Käytäntö voi olla toinen. Oma kokemus on osoittanut, että turvavälit ovat osittain unohtuneet kauppojen kassajonoissa.
Jos tilanteesta haluaa etsiä positiivisia puolia, on sellainen se, että meillä on kokemusta tästä kaikesta. Me pystymme periaatteessa siirtymään nyt nopeastikin etäelämään niin työpaikoilla kuin kouluissa. Me pystymme elämään, vaikka tiettyjä toimintoja rajoitetaan ja paikkoja suljetaan. Me selviämme taas hetken ilman sirkushuveja, kunhan leipää on riittävästi – vaikka sitä pataleipää, josta tuli korona-ajan ruokasymboli.
Keväällä koronakotoilun aikaan leipomisen lisäksi jumpattiin verkkovalmennuksen ohjeiden mukaan ja rempattiin. Ja kun seinät alkoivat lopulta kaatua päälle, paettiin joukolla metsiin. Nämä ja uudet harrastukset odottavat, jos rajoitukset sulkevat meidät taas koteihimme.
Toivottavasti ensimmäisestä kerrasta oppineena muistamme tukea paremmin yrittäjiämme. Kun epidemia ei riehu, ei ole syytä olla käyttämättä paikallisia palveluita tai olla syömättä ravintoloissa – kunhan muistaa ohjeistukset.
Virus sinällään on arvaamaton, eikä sitä pidä vähätellä. Tarinoilla siitä ei ole merkitystä, sillä taudin vakavuutta juuri omalle kohdalle ei voi ennustaa.
Haastattelin äskettäin Samuli Putroa Ruka News -matkailulehteen. Putro 50 -kiertueen on ainakin vielä tarkoitus pysähtyä Kuusamossa marraskuussa.
Putron tuotantoa tuntevat tietävät, että hänen laulunsa kertovat tavallisesta elämästä ja ihmisten kokoisista ongelmista. Lauluntekijä on maanläheinen ihminen, eikä hän esimerkiksi suuremmin kerro haaveilevansa mistään. Haastattelussa hän lopulta myönsi haaveilevansa yhdestä asiasta.
Hän haaveilee siitä, että ei ole onneton.
”Käsitän onnellisuuden niin, että en ole onneton. Pitäisi yrittää muistaa olla tyytyväinen siihen, että ei ole onneton. Ihan samalla tavalla kuin terveenä oleminen, ei se tule mieleen kuin vasta sairaana ollessa. Minusta onnessa on sama logiikka.”
Karua?
Lakonista?
Vai ehkä kuitenkin aika osuvasti sanottua tähän hetkeen?
