Kolumni

"Uusi harrastus olisi poikaa" – Harrastuspaniikki iski, jonka myötä neljä perinteistä talvilajia pääsevät suurennuslasin alle

Pimenevät syysillat ja lähestyvä talvi veivät virvelin ja haavin auton takapenkiltä eteisen ylähyllylle. Myös valokuvaaminen ja patikointi luonnossa saivat haasteita eteen valon määrän vähentyessä ja rännän pukatessa niskaan. On hyvä aika miettiä suunnitelmia talveksi – uusi harrastus olisi poikaa, mutta mihin sitä oikein viitsisi tai uskaltaisi satsata? Tarkastelen koillismaalaista talvikattausta neljän alueellisesti vahvan luontovaihtoehdon kautta.

Metsästys on erämaisten alueiden melkeinpä pyhä harrastus, joka tuntuu jakavan mielipiteitä vahvasti. Pidän metsästämistä kiehtovana harrastuksena, mutta en usko, että minusta olisi aseen päähän päättämään toisen eläimen päivää ainakaan vielä. Ajomieheksi voisin lähteä, ehkä myös paloittelemaan ja syömään, ruoanlaitto kun on jo yksi harrastus.

Metsästysmaita täältä löytyy, kuten myös alan asiantuntijoita, harrastajia ja ammattilaisia. Erittäin vahva vaihtoehto, jossa saisi varmasti aimo annoksen liikuntaa ja uusia tuttavia.

Hiihto tuntuisi täällä lumivarman vyöhykkeen alueella olevan se tutuin ja turvallisin harrastusvaihtoehto. Suksiparia ei valitettavasti ole varastostani löytynyt enää vuosikausiin, joten edessä olisi vuosisadan kuumottavin ostosreissu suksimyyjälle. Nanokarvapohjaa, vahapeitettä, kiiltoa, pitoa ja vetoa. Ominaisuuksia jalkalistoissa pitäisi olla pitkä rimpsu ja lisäksi koko vaatekerta menisi kerralla teknisesti uusiksi. Himpun verran kallis reissu, mutta mietintämyssyyn – hiihtoa voisi myös harrastaa eräretkillä eikä laduista ole näillä seuduilla pulaa laisinkaan.

Laskettelu nauttii koko Koillismaan alueella ilmeisen vankkaa suosiota, mutta omalla listallani se on tippunut häntäpäille, kiitos liian tehokkaan itsesuojeluvaiston ja vahvan korkeanpaikankammon. Nautin vauhdin hurmasta monessa muussa asiassa, mutta liitäminen jäistä rinnettä alas ei valitettavasti anna aivoilleni sitä kaivattua onnistumisen riemua. Ei jatkoon, mutta after-skihin.

Kalastus sulkee oivasti mietintäympyrän, sillä pilkkiminen on onneksi tuttua puuhaa ja liikuntaa tässä lajissa tulee ihan kuin itsestään, samoin ruokaa, jos ahti antaa omastaan. Koillispilkkiminenkin vaatisi hiihdon tavoin kauppareissua, sillä näillä leveysasteilla pakkanen on kuulopuheiden mukaan aivan eri luokkaa mitä etelämpänä ja siksi tukevammat talvisaappaat ja paksumpi pilkkihaalari olisivat tarpeen. Vahva kyllä ja naskalit kaulaan.

Harrastusvalintojen tekeminen on aina yhtä vaikeaa, mutta talviselta luontopuolelta taisin jo päätökseni tehdä: kokeilen hiihdon ja pilkinnän yhdistämistä. Jos homma ei tunnu hyvältä, pistän tavarat myyntiin ja jatkan videopelien pelaamista lämpimissä sisätiloissa.

Mitä sinä aiot talvella touhuta?

Hiihtoa voisi myös harrastaa eräretkillä eikä laduista ole näillä seuduilla pulaa laisinkaan