Mainos: Vielä ehdit hyö­dyn­tää ke­sä­tar­jouk­sem­me, tilaa Koil­lis­sa­no­mat tästä!

Toi­mit­ta­jal­ta: Näem­me­kö drive in -e­lo­ku­va­teat­te­rei­ta, entä koska saa taas kä­tel­lä? Kesä näyttää uuden arjen muo­tou­tu­mi­sen

-
Kuva: Mikko Halvari

Tämä ohjelma on nauhoitettu ennen koronavirusta.

Arkisen visailuohjelman ylänurkassa möllöttävä teksti kertoi, että elämme nyt erilaisessa todellisuudessa kuin ohjelman nauhoitushetkellä. Ohjelmassa ei vielä ollut turvaetäisyyksiä, kukaan ei piitannut koskemattomuuden säännöistä eikä satapäinen yleisö vielä tiennyt edustavansa kenties viimeistä porukkaa, joka sai istua noin lähekkäin studion tiloissa. Mielessä pyörii vain yksi lause: ei noin saisi tehdä. Tai siis ainakaan enää. Paljon on muuttunut, mutta mitä onkaan edessä?

Korona-arkea on nyt eletty jotakuinkin kymmenisen viikkoa. Tässä ajassa varotoimet ovat muuttaneet arkeamme varsinkin läheisyyden osalta niin radikaalisti, että en hevillä jaksa uskoa vanhan paluuseen.

Poissaolollaan loistavat kosketukset ja ennen arkiset rutiinit.

Spontaanit kättelyt ja halaukset ovat on tällä hetkellä täysin tabuja ja ihan syystä. Mielestäni hyvä niin, koska virus leviää lähikonktaktissa. Deittailukulttuuria piinaa uusi läheisyysongelma: kuka uskaltaa treffailla sekä harrastaa intiimejä – ja kenen kanssa?

"Jo nyt on hyviä esimerkkejä siitä, miten yhteyttä pidetään läheisten kanssa videoteitse."

Vaikka läheisyydenkaipuu ei ole kadonnut mihinkään, en jaksa uskoa varsinaisen fyysisen läheisyyden tekevän aivan heti comebackia. Väitän, että tietty varauksellisuus läheisyyteen tulee säilymään pitkään rajoitusten purun jälkeen.

Kääntöpuolena voi nähdä olla hyvääkin: arvostetaanko läheisyyttä ja yhteydenpitoa tulevaisuudessa enemmän? Toivottavasti. Jo nyt on hyviä esimerkkejä siitä, miten yhteyttä pidetään läheisten kanssa videoteitse.

Elokuvateattereissa käynti loppui sekin seinään sekin koronaviruksen tultua. Niitä kaipaan paljon enkä ole kaiketi ainoa. Tilalla ovat striimipalvelut, oma sohva ja omat eväät, mutta eivät nämä korvaa täysin kodista ulkoistettua viihdekokemusta. Mutta mikä avuksi teattereiden turvaväleihin ja rajoituksiin? Mielenkiintoinen idea nousi tänä keväänä Pirkanmaalla, missä on pohdittu elokuvafestivaalin järjestämistä historiallisella drive in -periaatteella. Uskon, että sama toimisi myös Koillismaalla – tilaa on vaikka kauppojen parkkipaikoilla ja pitkien etäisyyksien maailmassa miltei joka taloudessa on oma auto. Näppärää, eikö?

Varsinaisena valopilkkuna elokuvamaailmassa ovat mielestäni pienet ja yksityiset teatterit, kuten Kuusamotalossa toimiva Kino Kuusamotalo. Sellaisten etuna on mukautuvaisuus: yleisön toiveisiin voidaan vastata, kun takana ei ole ketjukoneistoa. Salitkin voidaan usein organisoida pienemmille väkimäärille ja Kuusamo-talon salissahan tilaa riittää.

Ensimmäisenä kuitenkin näemme, millä tavalla ravintola ja baarit otetaan vastaan niiden avatessa ovensa ensi viikolla. Nähdäänkö suuria perhekokoontumisia, muuttuuko baarikäyttäytyminen olennaisesti?

Tuleva kesä rajoitusten purkuineen näyttää, miten uusi ja jännittävä arki muotoutuu.